Aki Tuomivaara haluaa Lukon menestyvän – Manageriveli säästyi nololta tilanteelta

Viime kauden läpimurtopelaaja Aki Tuomivaara seurasi ihmeissään manageriveljensä Sakun aktiivisuutta lentopallokevään siirtomarkkinoilla.

– Saku kyseli moneen kertaan, mihin haluaisin mennä. Hän ei tahtonut uskoa millään, että minulla on hyvä olla Pälkäneellä. En oikein harkinnutkaan muita vaihtoehtoja, nuorempi Tuomivaara kuvaili.

Loppujen lopuksi yhteisymmärrys löytyi helposti hakkurin käytyä jämäkän kehityskeskustelun Luja-Lukon ykkössarjajoukkueen uuden valmennusvastaavan Ville Mattilan kanssa.

– Haluan nähdä Lukon menestyvän ennen kuin lähden muualle – jos lähden joskus jonnekin. Sanotaan niin, että mitali olisi kova juttu, Tuomivaara muotoili.

Vanhemman Tuomivaaran ura jatkuu tulevalla kaudella Raision Loimun liigajoukkueessa. Olisihan se ollut hänelle outo ja hiukan nolokin tilanne, jos pikkuveli olisi lähtenyt vaikka Saksaan tai Itävaltaan. Manageri-Tuomivaara olisi saanut propsit, mutta passari-Tuomivaara olisi joutunut katselemaan perävaloja.

Nyt hän voi nukkua yönsä kaikessa rauhassa.

Pälkäneelle rakentuu ihailtavan isänmaallinen porukka. Tuore liberohankinta Arttu Hokkanen jäi Parolaan sopimussotilaaksi juhannuksen alla päättyneen armeija-aikansa jälkeen.

Loppuvuodesta kotiutuva Tuomivaara harkitsee samaa. Hallialiupseeri palvelee isänmaata Parolan panssarijääkärikomppaniassa.

– Suoritan loppupalveluksen hallilla. Korjailen vaunuja ja käskytän muita ukkeleita.

Posket ovat kaventuneet ilmiselvästi alkuvuoden mittaan, vaikka hän on syönyt omien sanojensa mukaan kuin hevonen.

– Alokaskaudella oltiin koko ajan liikkeessä. Mittari kertoi, että päivässä tuli vähintään 15000 askelta, Tuomivaara selvitti.

Syksy näyttää, miten hyvin ykkössarjalentopallo ja armeija nivoutuvat yhteen.

– Uskoakseni aika hyvin. Puolustusvoimat tukevat vahvasti nuoria urheilijoita. Heitä pusketaan treenaamaan niin paljon kuin mahdollista.

Lukon viime kausi lähti käyntiin hyvin. Kun tiukat kamppailut kääntyivät toistuvasti vastustajien eduksi, tämä alkoi rassata pelaajien pääkoppaa. Kierrettä ei saatu katkaistua missään vaiheessa.

Niinpä näyttöhaluja on nyt runsaasti.

– Pelataan omaa hyvää peliä ja näytetään mihin pälkäneläinen joukkue pystyy. Yllätetään kaikki, Tuomivaara suunnitteli.

Hirvittääkö, kun Mattila otti ohjat käsiinsä?

– Ei todellakaan. Minulla on täysi luotto siihen kaveriin. Hän veti hyviä treenejä jo viime kaudella ja tietää varmasti mitä tekee.

Minkälainen tyyppi Mattila on?

– Tosi rento ja mukava jätkä. On vaikea mököttää, kun hän on paikalla, Tuomivaara vastasi.