Alapaula sai seurakseen takalaittoman

26.2. Lukko-Vilppulan Tähti 2–3 (30–28, 25–21, 19–25, 20–25, 14–16)

Muistatte varmaan Luja-Lukon hienoa historiaa synkistävän syöttövirheen.

Sen, kun kokemuksellaan kerskaileva Ville Mattila lähetti pallon taannoin matkaan polvet tutisten ja kädet väristen.

Se ei ollut mikään tavallinen pallo. Panoksena oli nousu kolmossarjaan.

Niin – se pallo kantoi hädin tuskin keskirajalle asti, osui verkon alareunaan ja aiheutti äänekkäitä huokauksia juhlia odottaneen Paelkaene Gardenin katsomossa.

Karmea hetki jäi loppuiäksi Lukon nykyisen luotsin Marko Mengele-Pajusen mieleen. Hän muistaa melkein sentilleen sen paikan, mihin kohtaan verkkoa koko kunnan tyrmistyttänyt pallo osui.

Siitä illasta lähtien keskitolppa on tunnettu Alapaula-Mattilana – ja tunnetaan myös jatkossa.

Onneksi Tohtorille ei jäänyt isompia traumoja tästä kauhistuttavasta hetkestä. Silti joukkuekaverit palauttavat hetken Supersentterin mieleen, kun hän alkaa kerskailla liikaa omilla uroteoillaan. Kuten taannoisella Oripään-vierailulla kävi.

Tosin se retki oli hyvin antoisa koko seurueelle, sillä muut saivat pitkäksi venyneen paluumatkan aikana elävän oppitunnin alueen historiasta. Samalla käytiin läpi kaikki reitille osuneet kulttuurinähtävyydet.

Alapaulan ei tarvitse elää enää yksin käsittämättömän syöttönsä kanssa.

Lukon vihreä hakkuri Tomi Ranta-Perkiö liittyi samaan kerhoon perjantai-illan Tähti-kamppailussa.

Pälkäneläiset nousivat dramaattisessa viidennessä erässä tasalukemiin 14–14 Mattilan säkätorjunnalla, kunnes joukkueen kuopus sortui anteeksiantamattomaan munaukseen.

Syöttötaidoillaan kerskailevan Perkiön lähettämä pallo painui puoli metriä takarajan yli. Aloitusvirhe oli hänelle vasta kamppailun toinen, mutta se tuli karmeaan paikkaan.

Niinpä juniori ristittiin heti Takalaiton-Perkiöksi – täysin aiheesta.

– Pojalle meni pupu pöksyyn. Kyllä se oppii vielä, kun kiertää Pirkanmaan kenttiä yhtä pitkään kuin meikäläinen, Mattila kuittasi heti.

Kun Lukko hävisi myös seuraavan pallon, reilun kahden tunnin rehkimisestä jäi käteen vain yksi säälipiste.

– Parempi saada edes säälistä kuin ei ollenkaan, toinen keskitolppa Reko Koppurasormi-Käenniemi kevensi tunnelmaa ja syöksyi tukka putkella Kievarin tiskille notkumaan.

Katkerasta lopusta huolimatta Lukon ensimmäinen kakkossarjakausi on sujunut vähintään tyydyttävästi – ellei jopa hyvin.

Tilillä on jo kuusi voittoa. Se on kuusi enemmän kuin pessimistisimmät mediat arvoivat avaustappion jälkeen.

Jäljellä on vielä vierailu Sastamaan legendaariseen lentopallopyhättöön. Sylvään koulun salissa oli jo takavuosina todella hämärää, koska pimeitä kattolamppuja ei vaihdettu koskaan. Tuskin valoa on tullut ainakaan lisää.

Niinpä Käenniemen ja Krister Puntti-Henttilän tapaisten hämäräheikkien pitäisi olla elementissään näissä oloissa. Tiettävästi Hentilä on pelannut kerran erän jopa pilkkopimeässä. Näin hän ainakin väitti viime vuoden saunaillassa neljännen löylykerran jälkeen.