Gardenissa ei kumarrella natsoja!

15.1. Lempäälän Jyry-Lukko 3–0 (25–14, 25–20, 26–24)

Kevätkauden avaus aiheutti Lukon kakkossarjajoukkueelle omat lisämurheensa lääketieteeseen suuntautuneiden veijareiden muka välttämättömien edustusmenojen takia.

Kovaa kuntoansa kehuskellut Ville Tohtori-Mattila jätti Hakkarin keikan kokonaan väliin huonovointisuuden takia. Pitkällä lomareissulla äänensä kadottanut Juhani Kirurgi-Salminen löysi sentään paikalle, vaikka kenelläkään ei ollut siitä takeita perjantaisen viimeistelytreenin jälkeen.

Passari juoksi pallon perässä paita märkänä, vaikka Paelkaene Gardenissa oli pikemminkin viileätä kuin lämmintä.

Eikä ravaaminen johtunut tällä kertaa epätarkoista nostoista. Pallo nousi välillä jopa suoraan hyppysiin.

Sairaalamaailmaan hakeutunut Lukko-kaksikko muistutti joukkuekavereille, että siinä ympäristössä joutuu venymään myös kosteisiin paikkoihin.

Muut ottivat viestin vastaan hymähdellen ja hymyillen.

Salmisen passit lensivät perille hämmästyttävän hyvin pitkäksi venyneeseen joulutaukoon nähden, mutta pälkäneläisjoukkueen lyöjiltä loppuivat eväät Lempäälän Jyryn vahvaa ja viisaasti organisoitua torjuntaa vastaan.

Iltapäivään mahtui myös hyviä hetkiä. Lukko johti toista erää jo 15–10, kunnes peli pysähtyi kuin seinään. Kolmannessa erässä tilanne oli vielä 24–24. Siinä vaiheessa pälkäneläiset pääsivät yrittämään johtopistettä kahteen otteeseen, mutta kun ei niin ei.

Lukko-luotsi Marko Pajunen haki lisätehoja vaihtoruletin avulla ja sai käännettyä kurssia sysimustan alun jälkeen. Pisteet jäivät kuitenkin pelkäksi haaveeksi.

Akaa-Volleyn ykkössarjajoukkueesta tullut Miikka Puranen debytoi Lukon paidassa lupauksia herättävästi. Pirkanmaan lentopalloväki tietää, että 20-vuotiaasta laiturista löytyy virtaa enemmän kuin keskikoisesta voimalasta. Hän on tykännyt aina harjoittelusta ja jaksaa tehdä sitä yhteen soittoon vaikka vuorokauden ympäri.

Puranen siirtyi keväällä Akaan riveihin pelattuaan viime kaudella Rantaperkiön Iskun ykkössarjajoukkueen kuusikossa. Nyt hän hakee Pälkäneeltä kaipaamaansa peliaikaa kehityspelaajan kaksoisedustuksella.

Puranen ihastui Paelkaene Gardenin ilmapiiriin jo toissa kesänä seuratessaan Lukon ja Akaan välistä ottelua. Silloin kentän tähtenä loisti muuan Olli-Pekka Ojansivu.

Armeijavuosi jättää jälkensä lähes kaikkiin pelaajiin, mutta Puranen on välttänyt nämä karikot paremmin kuin moni muu. Sen hän huomaa vielä Gardenin pukukopissa, etteivät alikersantin natsat paina mitään. Siellä ei pokkuroida edes majureille.