Hervannan kätköistä löytyi helmi

23.11. Lempäälän Kisa II-Lukko 1–3 (23–25, 23–25, 25–20, 22–25)

Lukon valmentaja Marko Pepsi-Pajunen ei jättänyt mitään sattuman varaan valmistaessaan pälkäneläisen kulttijoukkueen kolmossarjan kärkikamppailuun.

Pajunen kävi vakoilemassa edellisviikonloppuna ikinuoren Lempäälän Kisan peliä Hakkarissa.

– Kisan keskitolppia kehutaan joka paikassa. Näiden kavereiden jalkanopeus loppuu kuitenkin kesken, kun meidän nuoret herrat alkavat polttaa lakkaa, Pajunen viestitti.

Paelkaene Gardenista tuttu Petteri Fonzie-Fonsen ja pirkanmaalainen sentterilegenda Juha Kolmenmetrin-Tulonen ovat tottuneet juhlimaan kotikentällään, mutta nyt kohukaksikko jäi Lukon varjoon.

– Mistä te olette löytäneet tommoisia pikkupoikia. Näköjään voimme heittää kaikki vanhat vhs-nauhat roskiin. Niistä ei ole meille enää mitään hyötyä, lempääläläiset päivittelivät.

Pajunen tyytyi hymyilemään maireaan tapaansa.

– Nyt tuntuu paremmalta kuin riettaimpien poikamiesviikonloppujen jälkeen, mutta pelin aikana ahdisti melkoisesti. Vähältä piti, etten joutunut pyytämään diapamia Professorilta, Lukon luotsi viittasi Ville Hyper-Mattilaan.

Professorin pelikassista löytyy ihmeapu kaikkiin vaivoihin.

Pajunen huomasi joukkueen olevan huippulatingissa jo saapuessaan Hakkarin pihaan. Keskittyneet pelaajat olivat lähteneet lämmittelylenkille ilman valmentajan kehotusta.

– Meinasin saada sydänhalvauksen, kun joukko tuli vastaan. Ensin luulin, että he ovat jotakin LeKin junioreita. Havahduin kuitenkin nopeasti, kun näin kavereiden ryhdin. Se oli kaukana vetelästä hokihölkästä.

Kun tulokasvalmentaja asteli liikuntahallin ovelle, hymy hiipi väkisin huulille. Pelintekijä Tambet Laitapassi-Kruusimaa valmistautui huippukamppailuun peripälkäneläiseen tapaan. Hän veti hermosauhut kaikessa rauhassa.

– Jotain rajaa sentään. Olisit iloinen, kun olin eilisillan kotona. Enkä ottanut yhtään kaljaa, virolaisvelmu heitti.

– Et taida uskoa tota itsekään, Pajunen päivitteli.

Sisältä löytyi myös Jarmo Penkinlämmittäjä-Sokka. Ilmeisesti hän oli piileskellyt nurkan takana, kun muut kirmasivat lenkille.

– Opin tämän konstin, kun pelasin aikoinani kiekkoa Ilveksen B-junnuissa, Sokka virnuili.

Pajunen veti todellisen ässän hihastaan jännityskamppailun alkaessa. Hän istutti Lukon liberoksi Hervannan kätköistä löytyneen Joni Mysteerio-Veripään.

Kenelläkään ei ollut mitään havaintoja Veripäästä muutamaan viikkoon, mutta peli kävi kuin unelma. Uusi superlibero poimi peliin lukuisia uskomattomia palloja ja sai vastapuolen lyöjät tuntemaan itsensä lähinnä pullasudeiksi.

Veripään esitys oli niin häikäisevä, että Hyper-Mattila piti kerrankin suunsa supussa, kun puheeksi tuli parhaan pelaajan palkinto.

Vanhoina hyvinä aikoina Kisa palkitsi parhaan vierasjoukkueen kaverin huurteisella paikallisessa Willihanhessa. Mattila jätti piipahduksen väliin vedoten flunssaiseen oloon.

– Joopa joo. Ihmemies halusi välttää kuittailut taantumisestaan, Sokka näpäytti.

Veripää oli sunnuntai-illan kiistaton kuningas, mutta myös Topias Tarratossu-Koukkulalle sateli runsaasti kehuja. Juniori löi palloa muutaman kerran kuin miehet ja tuuletteli riehakkaammin kuin kukaan lukkolainen seitsemään vuoteen.

Tämä kantautui nopeasti Gardenin kuuluisimman lakanpolttajan Petri Kotiaresti-Passilan korviin. Uskilan Pavarotti uhkasi tulla näyttämään pojalle, kuinka palloa pitää moukuttaa.

– Kuulittehan kaikki. Mitä tehdään? Nauretaanko porukalla vai pannaanko ovi säppiin? Pajunen kyseli.

Passila ehdotti Pajuselle uutta kutsumanimeä loistavan alkukauden jälkeen.

– Tästä lähtien valmentajagurua pitää puhutella Pepsi Maxina. Naiset tykkäävät, kun kuulevat tästä, Passila päästeli.