Iso savotta vielä edessä – Lukon ratkaisut Perkiön varassa

Lempo-Volley-Lukko 3–0 (25–18, 25–19, 25–16)

Luja-Lukko teki kaiken voitavansa varamiehisellä kokoonpanolla, mutta toisen ykkössarjaottelun vastustaja oli yksinkertaisesti liian kova.

Pälkäneläisten eväät loppuivat kesken hurjan miehistön koonnutta Lempo-Volleyta vastaan.

– Tastelimme sen minkä pystyimme, mutta jäimme jälkeen kaikilla osa-alueilla, Lukon luotsi Heikki Hemuli-Kosonen summasi.

Lukon laituri Tomi Perkiö pelasi taannoin kaksi kautta Lempäälässä ja tuntee näin Hakkarin liikuntahallin kuin omat taskunsa.

Näyttöhaluja oli varmasti tavallista enemmän, kun verkon toisella puolella ja lehtereillä oli tavallista enemmän tuttuja kummitädistä lähtien.

Perkiö pystyi kääntämään tämän positiiviseksi voimavaraksi ja tehtaili kovan vastustajan huomioiden komean saldon 14/+8.

– Kun vielä vastaanottoa hiukan tarkemmaksi, niin hyvä tulee. Tomi olisi kaivannut lisää tulitukea, Kosonen tuumi.

Lukon tilastojen mukaan Perkiö teki vain yhden hyökkäyspisteen vähemmän kuin koko muu joukkue.

– Hävettää, kun en saanut ketään kiinni – ja oli vielä ihmisiä katsomassa. Vaikka Lempon kaverit ovat ihan tavallisia äijiä, tein itsestäni D-junnun kentällä, Lukon oma tero Miko Köykkä täräytti.

Lukko teki pahan virheen muutamaa päivää ennen Lempo-ottelua päästäessään tuoreen hankinnan Tomi Saippualantio-Mäenpään Paelkaene Gardenissa pidettyihin harjoituksiin.

Mäenpään pasmat sekosivat totaalisesti, kun hän asteli takavuosina kulttipaikaksi muodostuneeseen pyhättöön.

Kun Lukon sentterilegenda Ville Alapaula-Mattila (juuri tässä salissa nimitys syntyi) alkoi esitellä perinteitä tihkuvaa paikkaa uudelle liberolle Vili-Valtteri Helpille, hän huomasi Mäenpään kiemurtelun.

– Saippualantio, oletko käynyt täällä aiemmin? Mattila uteli.

– Kyllä olen. Meidän junioreilta meni pasmat aivan sekaisin, kun sambatytöt esiintyivät silloin täällä, Mäenpää vastasi.

– Vai junioreilta... Luulen, että näin kävi pappaosastolle. Etkös sinäkin ollut silloin jo lähellä veteraani-ikää, Mattila päästeli.

Mäenpään poskipäät alkoivat punoittaa siihen malliin, että asia tuli kaikille selväksi.

Kun Help ihmetteli, voiko tämmöisessä luolassa pelata lentopalloa, turboturpa-Mattilan kieli alkoi laulaa kuin parhaina iltoina edesmenneen (valitettavasti) Kostian Kievarin viihtyisässä ilmapiirissä.

– Se on Vili semmoinen juttu, ettei missään voi oppia pallonhallintaa paremmin kuin täällä. Kun on vähän tilaa, pitää pystyä paljon tarkempiin suorituksiin kuin lentokonehalleissa. Niin kuin näet meikäläisestä – pallo menee juuri sinne minne pitääkin, Mattila laukoi.

Eikä puheenvuoro jäänyt tähän, vaikka Lukko-luotsi Heikki Hemuli-Kosonen viittoili jo porukkaa kokoon.

– Voi olla, että pomppuni on pudonnut pari senttiä huippuajoista, mutta pää pelaa sitä terävämmin. Sinullakin on tie auki tähtiin, kun kuuntelet ja tarkkailet meikäläistä.

Help pyöritteli päätänsä.

– Olen törmännyt itsevarmoihin kavereihin Savossakin, mutta Mattila on kyllä ihan omassa kastissaan, Help hämmästeli.

Jopa tähtihakkuri Olli-Pekka Ojansivu päivitteli Professori Nyhverön verbaliikkaa vieraillessaan taannoin Pälkäneellä.

Kun Mattila pääsi kunnolla vauhtiin, osansa sai myös hiljainen keskitolppa Tuomas Lehtilä.

Tähän asti kaikkien anoppien unelmavävy on tunnettu Tumppina, mutta lempinimi vaihtui Pielaveden-tapahtumien jälkeen.

– Enpä olisi uskonut ikinä, että Tumppi ottaa keltaisen kortin. Ja vielä historiallisessa ykkössarja-avauksessa. Siinä on meidän Gangsteri-Lehtilä, Mattila täräytti.

Lehtilä säästyi sentään Topias Koukkulan kohtalolta. Kangasalan loikkaihme näki pitkään painajaisia saamastaan punakortista. Tämä nousi niinkin törkeästä tempusta kuin kengännauhojen sitomisesta. Tai tarkemmin ottaen siitä, kun Koukkula pyysi tuomarilta lupaa auenneen nauhan solmimiseen.

Sen jälkeen Koukkulalle jäi vain kaksi vaihtoehtoa – pelata tarratossuissa tai pyytää äitiänsä sitomaan nauhat jo kotona.

Saa nähdä, joutuiko Gangsteri-Lehtilä tuomareiden erityistarkkailuun Sampo-pelin takia. Keltainen kortti nousi, kun Lehtilä asteli kentän laidalle vaihtolaikka kädessä.

Tuomari tulkisti siin, että keskitolppa viivytteli liian pitkään. Tosiasiassa syynä oli se, ettei Lehtilä tiennyt, kenen sohlon laikan hän olisi napannut käteensä.