Jyry tukki jopa reportterin runosuonen

19.1. Lukko-Lempäälän Jyry 0–3 (17–25, 15–25, 16–25)

Perjantai-iltana koettiin harvinainen tilanne Paelkaene Gardenin armottoman teurastuksen jälkeen. Lukon reportterin runosuoni meni tilapäisesti tukkoon. Sitä yritettiin rassata auki koko seuraava yö, mutta tulos jäi laihaksi.

Edellisen kerran vastaava ongelma syntyi joskus 15 vuotta sitten, kun Lukko kärsi järkyttävän 2–3-tappion Toijalan Valppaalle.

Kuvitelkaa nyt – toijalalaiselle joukkueelle.

Tätä murhenäytelmää puitiin Aapiskukon kahvipöydissä vielä viisi vuotta myöhemmin. Tätä pidettiin Pälkäneen lentopallohistorian pahimpana häpeäpilkkuna kautta aikojen.

No Lempäälä on Lempäälä. Pelkkä nukkumalähiö Tampereen kyljessä, mutta siellä osataan sentään pelata lentopalloa.

Siksi tappiossa ei ole sinänsä mitään häpeämistä.

Mutta häviämistapa oli niin järkyttävä, että jopa joukkueen WhatsApp-ryhmä hiljeni täysin. Hymynkaretta ei löytynyt edes perinteisen Panama-käynnin jälkeen. Kokenut kaarti sulki puhelimensa varmuuden vuoksi, ettei tarvitse vastailla Pirkanmaan valtalehtien toimittajien uteluihin.

Pelaajat päättivät keskenään, ettei yhteenkään haastattelupyyntöön suostuta ennen seuraavaa kamppailua. Pukukopin ovi pysyi pitkään kiinni niin kuin Tapparalla tappio-otteluiden jälkeen.

Kauden ennätysyleisö ihmetteli joukolla, mikä kipsasi lupaavan joukkueen täydellisesti. Oli hämmentävää, miten totaalisesti isäntien nosto- ja syöttöpeli petti tarunhohtoisessa Gardenissa.

Pälkäneen pyhättö oli takavuosina painajaismainen paikka monille vieraille, mutta nykyinen pelaajapolvi ei osaa hyödyntää sopivankokoisen salin etuja ollenkaan. Toki pienen moitteen voi heittää myös järjestäjien suuntaan, kun vastustajaa häiritsevää väliverhoa ei kehdata laskea parillakymmenellä sentillä huippuvuosien tapaan. Eikä yleisökään luo enää ylimääräistä painetta vastustajiin.

Pikkupojat saavat syöttää kaikessa rauhassa pahoja, kun ennen vanhaan katsojat järjestivät heille suoria syöttövirheitä purevalla verbaliikalla.

Vai oliko sittenkin niin, että lehtereille saapunut valmentajalegenda Tapani Nyström kipsasi juniorikaartin.

Kaikki tiesivät, että nyt on loistava paikka todistaa tasonsa Lukon farmiseuraa Lempäälän Kisaa luotsaavalle mestarikoutsille, mutta ykkössarjanäyttöjen sijaan tuli hädin tuskin kuntosarjaesityksiä.

Tahtoa löytyi valtavasti, mutta pallo ei totellut pelaajia ollenkaan. Kenttä täyttyi oksahihoista, saranasormista ja tumppukäsistä. Eikä näissä termeissä ole tippaakaan väritystä eikä liioittelua...

Lukon juniorikaartia kouraisi syvältä, kun heille tuttu napero Jonne Haavisto nousi Gardenin uudeksi kuninkaaksi. Pälkäneläissenttereiden silmät pyörivät vielä lauantaiaamunakin hedelmäpelin tavoin, kun he eivät pysyneet ollenkaan Lempäälän samettisormen kuvioissa mukana.

Haavisto oli uhonnut jo etukäteen pyörittävänsä Lukon pyörryksiin – ja teki niin kuin sanoikin. Hän tuli Gardeniin silmät kiiluen, suonet pullistellen ja posket punoittaen. Välillä nuoren pelintekijän lataus menee yli, mutta nyt hänelle osui unelmailta.

Myös Jere Aalto nautti silmin nähden tutussa salissa. Lukko ei saanut minkäänlaista otetta kivikovasta laiturista.

Lukko-koutsi Petteri Peräseinä-Miettinen pyöritti vaihtorulettia löytääkseen toimivan koostumuksen, mutta mikään ei auttanut. Peli oli Jyryn näytöstä alusta loppuun.

– Tunnen pienen pistoksen sydämessäni. Joulutauko ei mennyt niin kuin olisi pitänyt, Peräseinä tukisti itseänsä.

Turhaan – perjantaina Jyryn lyömiseen olisi tarvittu Kisan tasoinen ykkössarjajoukkue.