Kaatuminen pilasi olympiaunelman

Kari Kataja jätti ampumahiihdon jo ennen parhaita vuosiaan ja ryhtyi pitämään maatilapalvaamoa.

Luja-Lukon kakkossarjajoukkueen syyskausi huipentuu sunnuntaina jo perinteeksi muodostuneeseen kinkkupeliin. Juhlavieraaksi saapuu huippuvireinen Keimolan Kaiku.

Kamppailua kutsutaan kinkkupeliksi arvonnan suurimman vetonaulan kinkkulahjakortin takia. Sen antaa tutusti pälkäneläinen Katajan Liha.

Lihamestari Kari Kataja, 53, on pyörittänyt paljon kiitoksia kerännyttä maatilapalvaamoa Laitikkalassa vuodesta 1995 lähtien.

Sitä ennen Kataja loi hienon uran ampumahiihtäjänä. Se huipentui Albertvillen olympiakisoihin 1992.

– Yritin vielä Lillehammerin olympiajoukkueeseen 1994, mutta kotitilan työt veivät parhaan puhdin harjoittelusta. Ehdin treenata kunnolla vain leireillä, Kataja muisteli.

Niinpä lopettamispäätös kypsyi jo talven mittaan.

– Kisapaikka jäi lopulta pienestä kiinni. Pelin henki oli selvä, kun lähdin viimeiseen tarkkailukilpailuun Iisvedelle. Olympiakoneeseen olisi vaadittu kympin voitto. Johdin kisaa vielä ensimmäisen ampumapaikan jälkeen, mutta pystyltä tuli kolme pummia. Kisa ja ura oli siinä, Kataja kuvaili.

Kataja oli lopettaessaan vain 27-vuotias.

– Käytännössä parhaat vuodet olisivat olleet vasta edessä. Harjoituspohja alkoi olla sillä tasolla, millä sen pitää olla huipulla. Tilanhoito painoi kuitenkin päälle.

Harmittiko päätös myöhemmin?

– Kyllähän siinä kävi mielessä kaikennäköistä, kun Räikkösen Ville otti olympiapronssia Naganosta (1998) ja Hietalahden Vesa MM-hopeaa (2003). En halunnut tehdä kuitenkaan kompromisseja. Olisin halunnut olympiakullan, mutta se olisi edellyttänyt ammattimaista harjoittelua. Pelin henki oli kaikki tai ei mitään, Kataja perusteli.

Katajalla olisi ollut loistava sauma jättipottiin Albertvillen olympiakisojen 20 kilometrillä.

– Olin silloin elämäni kunnossa. Ikolan Heikki (Suomen valmentaja) arvioi kisapäivän aamuna, että minä olen paras suomalainen. Tämä perustui siihen, että ammuntani oli huikeassa kunnossa. En ollut ampunut kertaakaan ohi moneen päivään.

Suuri unelma romuttui heti alkumatkasta, kun Kataja kaatui kohtalokkaasti.

– Suksi haukkasi aidan väliin. Käteen sattui kaatuessa niin pahasti, että se piti leikata. Myös suksi meni säpäleiksi. Sen jälkeen lehtimiehet hyökkäsivät haukkana kimppuun.

Kun Harri Eloranta sijoittui viidenneksi ja Hietalahti kuudenneksi, Katajan mietteet oli helppo arvata. Saumoja olisi ollut vaikka minkälaiseen jättipottiin.

Olympiakultaa pokkasi Itsenäisten valtioiden yhteisön Jevgeni Redkin.

– Voitin hänet myöhemmin keväällä...

Kataja kilpaili kaikki huippuvuotensa Pälkäneen Lukon riveissä.

– Haluan kiittää vielä nöyrästi Lukkoa ja Eino Anttilan rakentamaa tukiryhmää. Siitä oli minulle iso apu. "Eikka" teki ison työn.

Kun Kataja lopetti kilpauransa, hän jätti muutamaksi vuodeksi koko urheilun kuntoilusta lähtien.

– Nyt tilanne on toinen. Olen innostunut hiihtämisestä uudestaan. Tavoitteena on Pirkan hiihto. Kävin jo Ylläksellä korkean paikan leirillä, hän viittasi perhereissuunsa pohjoisessa.

Lähiviikot työllistää kova kinkkusesonki. Maaseutumyymälä Kesänmaku avaa ovensa perjantaina ja palvelee asiakkaita jouluun asti viikonloppuisin. Kauppa on auki perjantaisin klo 10–18, lauantaisin 10–15 ja sunnuntaisin 12–17.

– Meidän kautta menee toista tuhatta kinkkua. Kappalemäärä on pysynyt aika vakiona, mutta kinkkujen keskimääräinen koko on pudonnut viime vuosina. Nykyään otetaan usein 5–6 kilon kinkku, ettei samaa ruokaa tartte syödä viikkokaupalla.

Kinkkutilaukset ehtii tehdä vielä hyvin.