Kanaria teki terää Lammin Herttualle

14.3. Lukko-Oriveden Ponnistus 2–3 (23–25, 25–18, 19–25, 25–16, 9–15)

Lammin Herttua Reko Käenniemi oli kuin uudestisyntynyt palattuaan virkistävältä Kanarian-reissulta.

Hyväntuulinen keskitolppa liikutti vihdoin käsiänsä myös lentopallokentällä ja napsi Oriveden Ponnistusta vastaan ainakin seitsemän torjuntapistettä.

Kerran Herttua koppasi kiinni jopa Teppo Heikkilän ja keräsi Paelkaene Gardenin yleisöltä illan raikuvimmat aplodit.

- Sen jälkeen Teppo siirtyikin vaivihkaa liberoksi kättään valitellen. Taisi pelätä, että meikäläinen kupittaa useamminkin, Herttua hersytteli Kostian Kievarin jälkilöylyissä.

Käenniemi kiersi viime kesänä biitsiturnauksia juuri Heikkilän kanssa.

- En tiedä, pitääkö tässä ruveta katselemaan parempaa partneria, hän letkautti.

Käenniemen käsi oli herkässä kunnossa, mutta passit jäivät taas todella vähiin.

- Kun olisin saanut enemmän palloja, olisin kaatanut OrPon vaikka yksinäni.

Lukon pelaajat ja kannattajat kiinnittivät huomiota Käenniemen ilmavaan pomppuun. Otteista päätellen etelän tyhjennysharjoitukset menivät nappiin...

- Tekee joka pojalle hyvää, kun käy välillä virkistäytymässä. Kannattaa kokeilla, Herttua opasti joukkuekavereitansa.

Käenniemi harmitteli Kimmo Letku-Lehtelän poissaoloa.

- Letkukin olisin nähnyt, miten keskitolpan kuuluu pelata. Olisi voinut oppia jotakin. Tuskin sentään hirveästi.

Sen sijaan Iharin Nallekarhu Asko Niemi pääsi ihastelemaan Käenniemen sirkusta katsomon puolelta.

- Iso-A on iso-A. Se ei muutu siitä miksikään. Mutta näkihän sekin livenä, miten pelimiehet toimivat.

Lukko nappasi kaksi erää Käenniemen johdolla, mutta vastapainoksi tuli kaksi limboerää. Valitettavasti suurin kuoppa osui ratkaisuhetkille.

- Ei tässä mitään hätää ole. Kun muut nousevat ensi kerralla edes lähelle meikäläisen tasoa, tulosta tulee varmasti, Herttua pohjusti.

Puheet olivat vielä itsevarmempia kuin Ville Hyper-Mattilalla konsanaan. Professori Takalukolle on löytynyt vihdoin haastaja myös tälle osastolle.

Edellinen varteenotettava kilpakumppani oli Petri Passila, mutta Uskilan Pavarottin laulut loppuivat lyhyeen. Hän taisi käydä harjoituksissa kokonaista neljä kertaa.