"Kappas, Lelu on päässyt kovaan seuraan!"

Lukon kulttipelaajaksi noussut Ville Mattila kaappasi taannoin nuorten SM-hopeaa ja SM-pronssia.

Hymy nousee Luja-Lukon kulttipelaajan Ville Mattilan huulille, kun koko Pirkanmaan tuntema keskitolppa näkee tämän valokuvan.

Siinä Mattila tuulettaa tutulla itsevarmuudella maajoukkuehakkuri Olli-Pekka Ojansivun kanssa vajaan kahden vuoden takaisessa ottelussa liigaan noussutta Akaa-Volleyta vastaan.

– Kappas vaan, "Lelu" on päässyt kovaan seuraan. Luulen, että hän on teetättänyt tästä kuvasta ison suurennuksen olohuoneensa seinälle, hiljattain neljänkympin rajapyykin saavuttanut Mattila innostuu.

Mattila muistuttaa, että hänen rinnallaan on käynyt useita kovia tekijöitä. Pitkältä listalta löytyvät muun muassa Tuomas Tihinen, Matti Ollikainen, Anssi Vesanen, Lauri Tihinen, Janne Räsänen, Timo Vilokkinen, Tomi Järvinen ja tietysti Kimmo Lehtelä.

– Kyllä Lelu nousee tämän listan ykköseksi. Kun hän kävi Paelkaene Gardenissa, pidin huolen, ettei tähtivieras joudu pallottelemaan kenenkään sohlon kanssa. Lelulta olisi voinut mennä pelihalut jo siinä vaiheessa, Mattila paljastaa.

Vaikka juhannuksen jälkeinen maanantai-ilta oli sateinen ja harmaa, Lukon fyysisestä valmennuksesta vastaava Mattila veti tutulla innokkuudella hyppyharjoitukset Pälkäneen maineikkaalla urheilukentällä. Siellä nähtiin taannoin maailman parhaan pikaluistelijat hollantilaisesta olympiavoittajasta Ard Schenkistä lähtien. Siihen aikaan radan reunalla oli yhtä paljon kuhinaa kuin legendaarisessa Kostian Kievarissa parhaina iltoina.

– Olen vetänyt aitahyppytreenejä jo ennen Pälkänettä Saarijärvellä, Helsingissä, Tukholmassa ja ties missä. En mä muuten olisi näin timanttisessa kunnossa. Totta puhuen harjoittelin nuorempana hölmösti lentopalloa ajatellen. Tiedä, mihin asti olisin päässyt viisaalla ohjelmalla.

Nyt parhaiksi saavutuksiksi jäivät nuorten SM-hopea Rantaperkiön Iskussa ja nuorten SM-pronssi Jyväskylän Metso-Lentiksessä. Niinä päivinä Mattila pelasi vielä kuninkaallisella yleispelaajan paikalla.

– Muistan hyvin, kun vastapuolella oli Tuomas Sammelvuon, Janne Heikkisen, Mika Pyrhösen ja Marko Ahon tapaisia kavereita. Tuntui helkkarin mukavalta, kun sain vaimennettua muutaman hirmukorkealta lähteneen Heikkisen lyönnin. Utriaisen Esa (Iskun valmentaja) tuli sanomaan muutaman kerran, että torjuntasarake näyttää taas tyhjää, Mattila heittää.

Sama perisynti vaivaa edelleen. Vaikka Mattilasta tehtiin Pälkäneellä keskimies, torjuntojen määrä ei ole lisääntynyt tippaakaan.

Vähältä piti, ettei ortopedian ja traumatologian professori tehnyt ammattilaissopimusta vielä veteraani-ikäisenä. Kun Mattila oli reilun vuoden työkomennuksella Tukholmassa, hän kävi keskusteluja Sollentunan managerin Torsten Johanssonin kanssa.

Tosin työnkuva olisi ollut hiukan erilainen kuin Mattila antoi ymmärtää.

– Mattila olisi saanut treenata joukkueen kanssa, jos olisi hoitanut lääkärin tehtäviä ilmaiseksi, täyttänyt juomapulloja pelien aikana ja tuonut vielä muutaman tonnin sponsorirahaa, Johansson paljasti taannoin.

Näin Mattila palasi Pälkäneelle keväällä 2014 ja teki Lukon kanssa 14 vuoden mittaisen mammuttisopimuksen. Se on voimassa kevääseen 2028 asti.

– Gardenista on tullut vuosien saatossa toinen kotini – eikä Kievarinkaan merkitystä voi vähätellä, Mattila perusteli ratkaisuansa.

Lukon tukipilari on kohdannut vuosien saatossa lukuisia Suomen huipulle nousseita kavereita. Siinä vaiheessa osa oli vielä melkoisia raakileita.

– Muutamalle kaverille suorastaan naureskeltiin. Osalla oli pasmat niin pahasti hakusessa, etteivät he pystyneet kävelemään ja syömään purkkaa samaan aikaan. Joukossa on koviakin kavereita. En viitsi sanoa nimiä, ettei kenellekään tule paha mieli, Mattila vaikenee.

Saarijärvellä kasvanut Mattila aloitti lentopallon sikäläisen Pullistuksen junioreissa. Ensimmäisenä miesten seurana oli nelossarjassa pelannut Kalmarin Nahjus.

– Sieltä siirryin veljeni Paavon perässä Pullistuksen kakkossarjaporukkaan. Paavo sai 16-vuotiaana kutsun nuorten maajoukkueleirille, mutta hän jätti tämän väliin sorsanmetsästyksen takia. Ei ihme, ettei uusia kutsuja kuulunut.

Sen jälkeen Mattilan tie vei Metso-Lentikseen, Rantaperkiön Iskuun, Kangasalan Urheilijoihin, Pirkkalan Viriin, Vantaan Lentopalloon ja uudestaan Pirkkalaan, kunnes koti löytyi Pälkäneeltä. Hän on tahkonnut suurimman osan urastaan kunnioitettavasti ykkös- tai kakkossarjassa.

– Sarjakausia on takana 24 tai 25. Viime vuoteen asti olin aina pelaavassa kokoonpanossa, kunnes jouduin joulun tienoissa vaihtopenkille. Se oli hirveä tunne, Mattila myöntää.