Keskareiden kausi!

30.9. Aitolahden Riento II-Lukko 1–3 (21–25, 23–25, 27–25, 23–25)

Lukon itsevarmuutta huokuva kapteeni Ville Superhyper-Mattila oli polleata poikaa hienon kakkossarja-avauksen jälkeen.

– Tästä tulee keskareiden kausi. Meikäläinen oli heti ihan liekeissä – ja Reko (Käenniemi) säesti hienosti. Pääsi melkein samalle tasolle, mutta vain melkein, Mattila päästeli ajellessaan mökilleen.

Mökki on muuten Multian korvessa. Se on yksi Suomen harvimmin asutuimmista paikkakunnista Oulun eteläpuolella.

Siellä Professori saa rentoutua ja örveltää kaikessa rauhassa.

Multia tunnetaan parhaiten niinkin legendaarisesta tapahtumasta kuin potkukelkkailun MM-kilpailut. Niihin maan johtavista medioista lähtee vuosittain parasta A-ryhmää – kiitos luksus-tarjoilujen.

Lukon Supermies on omaksunut Multian meiningin. Joukkuekaverit ovat päässeet tutustumaan hulppeisiin tiloihin ja mieltä virkistävään ympäristöön muutaman kerran. Ne tarinat eivät ole painokelpoista tekstiä.

– En voi käsittää, miksi keskareille irvaillaan tasaisin väliajoin. Keskimiesten osasto on ydin jokaisessa joukkueessa. Varsinkin Lukossa. Kasassa on timanttinen kaksikko. Kun Reko saa vielä terävyyttä pikkuisen lisää, meistä kohistaan pitkin Suomea, Mattila innostui.

Pitkän uran tehnyt tolppa kuvaili Linnainmaan koulun tapahtumia ääni väristen. Se oli ymmärrettävää viime kauden nöyryytyksen jälkeen. Silloin Paelkaene Gardenissa vieraillut Aitolahden Riento palautti Lelu-pelin lumoissa leijuneen Lukon ankeaan arkeen tyrmäävin numeroin.

– Viime kauden kokemuksista on nyt suuri hyöty. Kaikki tietävät sarjan vaatimustason. Viime kaudella valtaosa joukkueesta hyppäsi suureen tuntemattomaan. Eihän meillä tainnut olla muita nämä ympyrät tuntevia pelimiehiä kuin meikäläinen, Mattila muistutti.

Kuinka ollakaan – Lukon avauspeli poiki taas raivostuttavia arvioita... Eipä ollut hääppöistä, pelkkää rämpimistä, vastustaja tuli vasta salille.

Pöyristyttävät kommentit on syytä jättää omaan arvoonsa viime syksyn tavoin.

Ei ole todellakaan Lukon ongelma, jos jokin joukkue on saanut palikkansa järjestykseen myöhemmin ja ilmestynyt salille vasta terassikauden päätyttyä. Se on puhtaasti vastustajien häpeä.

Ettei kenellekään jää harhakuvaa keskareiden ylivertaisuudesta, on syytä nostaa esiin myös kaksi muuta nimeä.

Kun seuraa Pälkäneen K-Supermarketissa työskentelevää Joni Sokkaa, tätä tyttöjen hurmuria on vaikea kuvitella pelimieheksi myös lentopalloareenoilla.

Luulisi, että tämä kaveri dominoi Huipun, Lyhdyn ja Ankkuribaarin markkinoita.

Mutta jukolauta – Sokka on paremmassa kunnossa kuin ikinä, vaikka hän laistikin porrastreenejä parhaansa mukaan. Keskikoko-Sokka on hihalla erehtymätön ja ratkaisuissaan paljon päättäväisempi kuin ennen. Tshekkien lisäksi tulee myös pohjalahtelaista rumputulta.

Vasta 16-vuotias Akseli Viitala on vielä pikkupoika, mutta siihen nähden kanttia löytyy lupaavan paljon. Kylmäpäinen hakkuri onnistui hienosti kakkossarjadebyytissään – eikä kehujen aiheena ole hiuskiehkura.

Jos kehitys jatkuu tätä vauhtia, Viitalasta kuullaan muitakin juttuja kuin hurmuritarinoita.