Koukkula todisti Lukon maukasta revanssia

3.11. Lukko-Hollolan Salpis  3–0 (25–20, 25–13, 25–23)

Kakkossarjapelin henki kävi selväksi jo tuntia ennen H-hetkeä. Salpis tuli Kostia Areenaan pilaamaan Pälkäneen ylpeyden illan viime kauden tapaan.

Silloin hollolalaisjoukkue kaatoi Lukon kahteen otteeseen ja halusi jatkaa kurittamista edelleen.

Mutta ei – Lukko oli ottanut opikseen ja pani vieraat järjestykseen kypsällä pelillä.

Edes vakioseuraaja Jari Kahva-Rämöllä ei ollut paljon huomautettavaa kärkikamppailun jälkeen.

Toki vähän, mutta ne voidaan panna kuuman kahvin ja pehmeän pullan piikkiin.

Rämö käy kaudesta toiseen kaikissa Lukon peleissä ja toivoo uskollisuuden lisääntyvän Pälkäneellä.

Tämä mies rakastaa lentopalloa melkein yhtä paljon kuin omaa aarrettaan ja tietää lajista paljon, kun unohdetaan kosketusten puhtaus kokonaan.

Sunnuntai-iltana ei tarvinnut pähkäillä käsittelyä, koska pallille kiipesi maan jämäkimpiin päätuomareihin lukeutuva Pekka Ikonen. Tämä oikeudenjakaja on ymmärtänyt aina pehmeät kosketukset... Niin – ja naiskauneuden.

Salpis puristi Lukon juuri niin ahtaalle kuin sopi odottaakin, mutta tällä kertaa eväät eivät riittäneet.

Lukko oli ajoittain vaikeuksissa, mutta tältä kaudelta tuttu tavaramerkki peräänantamattomuus tuli esiin useamman kerran.

Tämän huomasi myös illan tähtivieras Topias Koukkula, jonka Lukko sai houkuteltua Kostia Areenaan vanhoja muistoja verestelemään.

Lukon lentopallopomo Asko Nalle-Niemi esitteli Koukkulalle heti alkajaisiksi uuden hallin upeat tilat.

Suomalaiseen kolmiloikkaeliittiin kuuluva Koukkula kyseli ensimmäisenä joukkueen isähahmon Ville Matsu-Mattilan perään. Valitettavasti pälkäneläislegendaa ei näkynyt tällä kertaa. Nähtävästi Mattila oli kiinni joko lasten kuljetuksissa tai jossakin iltapäiväkaronkassa.

Mattilan punttiuhoamiset ovat hymyilyttäneet Koukkulaa useamman kerran.

– Olisi ollut mukava nähdä tuota herraa. Mattila on monin tavoin legenda, Koukkula heitti.

Koukkula oli ymmärrettävästi kiinnostunut Lukon pelaajien ulottuvuuksista. Hän seurasi silmä tarkkana hyppykorkeuksia lyöntilämmittelyn aikana.

– Paljonko pojat hyppäävät? Vedin hiljattain tauluun 340, Koukkula heitti ilman pienintäkään ivaa.

On selvää, että näin kimmoisa kenguru mahtuisi joukkueeseen milloin tahansa. Toki lentopallotaidotkaan eivät voi olla kuntosarjatasoa.

Lukko on treenannut erittäin hyvin huippuvalmentaja Heikki Hemuli-Kososen johdolla ja siirtänyt treenien tuoman opin kiitettävästi kentän puolelle. Pälkäneläisjoukkue ei ole moksiskaan, vaikka vastustaja johtaisi erää viidellä pisteellä.

Luotto omaan tekemiseen ja oman taktiikan toteuttamiseen säilyy. Työnteko kantaa hedelmää.

Sunnuntainen haaste oli kova. Salpis ei antanut periksi missään vaiheessa, mutta Lukko pysyi vahvana ja hoiti homman.

Lukko oli parempi kaikilla tilastoissa näkyvillä osa-alueilla, mutta sieltä ei löydy saraketta henkinen vahvuus.

Tämä on nyt hyvällä tasolla – kiitos tiiviin työnteon.

– Onnistujia oli koko joukkueellinen. Voittoon ei tarvitse olla täydellinen. Riittää, kun on vähän parempi kuin vastustaja, Lukko-luotsi Heikki Hemuli-Kosonen summasi.

Kosonen antoi erityiskehut Tomi Perkiölle ja Daniel Kososelle.

– Tomi oli erinomainen sekä hyökkäys- että vastaanottopelissä. Daniel syötti painavasti, Kosonen suitsutti.

Myös Niilo Nurmi ansaitsee suitsutukset. Vikkeläkinttuinen libero pääsi pitkästä aikaa avaukseen ja onnistui mainiosti.