Lukko hullaannutti Kostia Areenan!

7.10. Lukko-Aitolahden Riento 3–0 (25–19, 25–20, 25–19)

Pitihän tämäkin päivä nähdä.

Oli pakko pyyhkäistä silmäkulmia vaivihkaa, kun Kostia Areenan yleisö nousi taputtamaan seisaaltaan Lukon kakkossarja-avauksen ratkaisuhetkillä.

Kuuluttajavieraaksi saapuneen Lamminpään samettikurkun Petri Saaren pyynnöstä, mutta yhtä kaikki.

Nousi kuitenkin – ja taputti innostuneesti.

Ilahduttavan runsaslukuinen katsojajoukko piti ilmiselvästi näkemästään.

Tämä oli isossa kuvassa historiallisen sunnuntai-illan merkittävin juttu. Lehtereillä ihasteltiin useaan otteeseen nuoren joukkueen taisteluilmettä ja pelaajien urheilullisuutta.

Pälkäneläiset huomasivat Heikki Kososen johdolla tehdyn työn ja osasivat arvostaa tätä.

Tältä pohjalta kelpaa ponnistaa seuraaviin haasteisiin.

Avausvoitto maistui poikkeuksellisen makealta myös pelaajien suussa.

Monestakin syystä.

Siksi, koska joukkue tarvitsi palkinnon tiukasta kesäharjoittelusta. Muuten mieleen olisi hiipinyt herkästi ajatus siitä, onko tiiviistä treenaamisesta ollut mitään hyötyä.

Siksi, koska joukkue oli hävinnyt kaikki harjoitusottelunsa. Lukko pelasi tietoisesti vain kovia joukkueita vastaan, mutta silti tappiot jyskyttivät pelaajien takaraivossa. Enemmän tai vähemmän.

Siksi, koska vastassa oli arkkiviholliseksi muodostunut Aitolahden Riento. Tamperelaisjoukkue oli nöyryyttänyt Lukkoa liian monta kertaa ja aiheuttanut painajaisia muillekin pelaajille kuin Reko Röpötti-Käenniemelle.

Siksi, koska AitRin riveissä on muuan Keke. Keijo Rantala. Lukon suurin painajainen kymmenen viime vuoden aikana. Mikkihiiren kokoinen mies, joka on nöyryyttänyt Lukkoa useita kertoja.

Nyt edes Keke ei pystynyt pelastamaan AitRia, vaikka Käenniemi haroi edelleen pelkkää tyhjää vastapuolen ykköshyökkääjää vastaan.

– Saa nähdä, tuleeko uni silmään. En saanut Kekeä kiinni kertaakaan. Taaskaan. Onneksi pääsin käväisemään Panamassa pelin jälkeen, Käenniemi tuumi.

Mieli virkistyi kummasti tutulla tiskillä...

Käenniemen onneksi penkiltä löytyi Daniel Ransu-Kosonen, jolle Keke ei ole mikään mörkö.

Ransu onnistui Keken kopittamisessa paljon paremmin kuin perjantai-illan metsästyksessä.

– Kaksi elämäni parasta torjuntaa. Varsinkin jälkimmäinen tuntui tosi hyvältä, Ransu herkutteli.

Lannoituksistaan tunnettu Lukko-laituri Juho Kusti-Viitala todisti kylmäpäisyytensä päätöserän ratkaisuhetkillä. Suunnilleen kaikki Pirkanmaan kulttiseurat kiertänyt virtuoosi täräytti ensin kaksi jäätävää ässää ja päätti kamppailun huikeaan jujuun.

Lukon joukkue oli täynnä sankareita. Varakapteeniksi valittu Ville Järnvall on kasvamassa joukkueen tukipilariksi. Liberoksi kotiutuneen Joni Sokan vastaanottoprosentit lähentelevät jo Lauri Kermisen lukemia – tosin Venäjän superliigassa syötetään hiukan kovempaa kuin Suomen kakkossarjassa.

Ukkomieheksi muuttunut Juhani Salminen on petrannut selvästi häidensä jälkeen. Nähtävästi rakkaus on tehtävänsä.

Savonlinnasta saapunut kirittäjä Jere Puolakka on Lukon suurin onni sitten Joni Gepardi-Veripään. Passarivirtuoosista kuullaan vielä paljon kauden mittaan.