Lukko selviytyi Iskun kyydistä ilman taluttajia

13.9. Rantaperkiön Isku-Lukko  3–1 (33–31, 25–20, 25–11, 24–26)

Pyynikin palloiluhalli kuuluu Suomen legendaarisimpiin lentopallopyhättöihin. Moni vierasjoukkueen pelaaja on joutunut palaamaan jännäkakalle alakerran pukukoppiin piipahdettuaan menestystä tihkuvassa salissa.

Kovempienkin kaverien silmät leviävät ihastuksesta, kun he huomaavat Rantaperkiön Iskun mestaruusviirit ja tähtipelaajien jäädytetyt paidat.

Iskun parhaina kukoistusvuosina ei tarvinnut jännittää voittajaa. Silloin arvuuteltiin, saako vastustaja erääkään. Usein ei saanut.

Niinpä Pälkäneen kulttipaikan Panaman baaritiskillä pelättiin perjantai-iltana pahinta, kun Lukon intohimoiset fanit ryhtyivät odottamaan väliaikatuloksia Iskun ja Lukon välisestä kamppailusta.

– Kuulemma ainakin neljä Lukon kaveria ilmoitti saapuvansa Pyynikille myöhässä liikenneruuhkien takia. Höpön löpön. Pojilla taisi mennä tavallista pidempään vessanpytyllä, pubiin karannut Kimmo Lehtelä heitti.

– Saas nähdä, osaavatko pojat salista ulos ilman taluttajia. Muuten joku saattaa eksyä Pispalan Pulteriin, Myttäälän fanijaoston pomo Markku Minkkinen heitti.

– On muuten suuri kunnia, kun Lukko pääsee pelaamaan nelinkertaista Suomen mestaria vastaan. Täällä on tehty hyvää työtä, Hauhon rantasarjaa pyörittävä Kalle Tuppurainen säesti.

Kun ensimmäisestä erästä kiiri tieto tilanteesta 27–27, Lukon ystävät vilkuilivat hetken toisiansa ja perään tuoppejansa.

– Onko meille juotettu tavallista vahvempaa olutta vai onko lentopallon pistelaskua muutettu taas. Eräthän menevät poikki 15 pisteestä, Lehtelä tokaisi tietäväisen näköisenä.

– Se oli silloin, kun sinä sohlasit Lukon keskitolppana – ja pelattiin valkoisella pallolla. Nykyään erät katkeavat 25 pisteestä, Minkkinen opasti.

– Mutta miten selitätte 27–27, Tuppurainen kysäisi.

Panaman tiskille laskeutui syvä hiljaisuus, kunnes Reko Röpötti-Käenniemen hovitarjoilija laukaisi tilanteen.

– Ettekö te pojat tiedä, että erävoittoon tarvitaan kahden pinnan ero. Reko on toitottanut tätä ainakin kymmenen kertaa. Kuulemma hän napsii aina Lukon ratkaisevat pisteet, aina avulias Tarja neuvoi.

– No sittenhän pojat ovat taistelleet käsittämättömän hyvin, Lehtelä havahtui.

Fanikolmikko hölmistyi uudestaan, kun neljäs erä alkoi.

– Häh... Eikö lentopallopelit mene enää poikki kolmesta erävoitosta, Lehtelä hämmästeli.

– Kyllä mun mielestä, Minkkinen vastasi.

– Pojat, pojat... Tämä on harjoitusottelu. Silloin voidaan tehdä omia sovelluksia. Reko kertoi keskiviikkona, että peli jatkuu kahdeksaan asti. Vaikka tilanne olisi 5–0, Tarja tiesi.

– On se hienoa, kun meillä on näin fiksu tarjoilija. Mekin pysytään kärryillä, Tuppurainen kiitteli.

Kun Panamaan kantautui tieto Lukon erävoitosta, tämä aiheutti suuren riemunkiljahduksen tiskillä.

– Hieno nähdä, kun sarja alkaa. Lukolla on aika vahva porukka. Eiköhän oteta vielä kierros sen kunniaksi, Lehtelä ehdotti.

Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.

Lukon esitys oli sitä luokkaa, ettei yhdenkään pelaajan pää mennyt pyörälle. Kaikki osasivat omaan pukukoppiin ilman taluttajaa.

– Olen tyytyväinen. Pelissä oli paljon hyvää. Haastoimme ykkössarjajoukkueen tosissamme. Kovat pelit kehittävät, Lukko-luotsi Heikki Hemuli-Kosonen summasi.

Perjantai-ilta paljasti myös kehittämiskohteita.

– Suurimmat murheet olivat torjunta-puolustuspelaamisessa. Se on luonnollista, koska tätä osa-aluetta ei ole harjoiteltu vielä paljon. Lisäksi syöttöä pitää saada tehokkaammaksi, aggressiivisemmaksi ja paremmin suunnatuksi, Kosonen tuumi.