Lukon laiturit piinasivat suursuosikkia

14.10. Lempäälän Jyry-Lukko 3–0 (26–24, 25–22, 25–21)

Heti kärkeen vilpittömät pahoittelut siitä, että otteluraportin valmistuminen kesti hiukan tavallista pidempään.

Ilkikurisimmat Luja-Lukon kakkossarjajoukkueen seuraajat ehtivät jo epäillä tämän olevan seurausta syvälle sattuneesta tappiosta.

Mutta ei – ei todellakaan. Pälkäneläisjoukkue hoitaa tämänkin sektorin koko kauden. Pelistä toiseen. Vaikka putkeen tulisi kahdeksan tappiota. Ei tietenkään tule!

Eikä Lukko kuittaa häviöitä koskaan epäonnella – ei myöskään huonolla tuomarityöskentelyllä. Vaikka joskus olisi aihettakin.

Ei myöskään kahden rivin toteamuksella viisi päivää pelin jälkeen.

Nyt vaan kävi niin, ettei raportintekijä ehtinyt paneutua asian ytimeen tämän nopeammin. Nöyrä anteeksipyyntö tästä!

Kun pelejä lähdetään purkamaan, normaalitapauksessa ensimmäisen puheenvuoron saa päävalmentaja.

Hierarkia on sama Lukon tapauksessa, mutta kaikki lähiseudun lentopalloareenat kolunnut Ville Super-Mattila luikahtaa hämmästyttävän usein ensimmäisenä median eteen. Milloin Mäkis-Sepon veneen takaa, milloin Sokan rantasaunan löylyistä...

Tällä kertaa Professori oli vielä tavallistakin polleampana esiinnyttyään täydet kolme erää Hakkarin 60-päisen yleisön edessä. Se kasvatti Mattilan muutenkin rajatonta itseluottamusta entisestään.

– Oli muuten ihmejuttu, ettei Ylen kameraryhmä tullut paikalle pyynnöistäni huolimatta. Vaikka tarjolla oli näin hieno spektaakkeli, illan Urheiluruudussa ei näytetty edes välähdystä. Tämä on jo kansalaisten verorahojen tuhlausta, Mattila päästeli.

Pienen hengähdystauon jälkeen Etelä-Suomen kuuluisin keskitolppa pystyi arvioimaan tapahtumia hiukan analyyttisemmin.

– Hakkari on ollut aina paha paikka vierailijoille. Olen käynyt täällä jo ennen Lukko-aikoja Pirkkalan Virin, Rantaperkiön Iskun ja KU-68:n kanssa. Meillä oli välillä nimekkäitäkin ryhmiä. Pakko myöntää, etten muista täältä yhtään voittoa. Ei ole auttanut, vaikka meikäläinen on pelannut kuinka timanttisesti, Mattila latasi.

Se Mattilasta.

Sitten tuli Lukon pääkoutsin Petteri Miettisen vuoro. Pastori yritti hämmentää Jyryn taiturimaista pelintekijää Jonne Haavistoa jo alkulämmittelyssä.

Miettinen asteli tyynesti Haaviston luokse käsiohjelman kanssa ja pyysi kannessa patsastelleen passarin nimikirjoitusta muistoksi. Hän sai haluamansa, mutta tämäkään ei sekoittanut Haaviston pasmoja.

Lukko teki täydellisen ryhtiliikkeen edellisviikon kammottavan Rauman-vierailun jälkeen ja piinasi ykkössarjapaikkaa himoitsevaa vastustajaa kaikki kolme erää.

Avauserässä Lukko sai jopa yhden eräpallon, mutta isännät selviytyivät piinasta jatkopalloilla. Toisessa erässä pälkäneläiset nousivat takaa 22–22-tilanteeseen, kunnes loppuun tuli muutama huono ratkaisu. Tiukka vastarinta jatkui vielä kolmannessakin erässä.

Lukon vahvuus perustui pitkälti vahvaan laiturikolmikkoon. Miesten mittoihin kasvanut Akseli Viitala, kesän aikana karaistunut Joni Sokka ja Kisan ykkössarjajoukkueesta avuksi pyydetty Tomi Perkiö paukuttivat paljon pisteitä, vaikka vastassa oli jatkuvasti tiivis paritorjunta.

Myös Niilo Nurmen hihapeli keräsi runsaasti kehuja.

Niinpä pälkäneläisjoukkue poistui Hakkarista pystypäin. Tosin jäi arvoitukseksi, poikkesiko kukaan Lempäälän legendaarisessa Villihanhessa. Luultavasti Reko Käenniemi ainakin...