Lukon väriläiskä oli vauhdissa – Daniel Kososen hopeamitali ei ole Aurajoessa ainakaan vielä

Kostia Areenan heinäsirkalla Daniel Ransu-Kososella oli Kalevan kisojen jälkeen paljon asiaa.

Korkeushypyn SM-hopeamitalistin kanssa käsitellään ensimmäiseksi tietysti Luja-Lukon lentopallojoukkueen asiat.

– Pelatkaa sen verran loistavasti ykkössarjassa, ettei Heikin (valmentaja Kososen) tarvii kaivaa minua naftiksesta kesken kauden, Kosonen heitti.

Pikku-Kosonen keskittyy pelkästään korkeushyppyyn ainakin toistaiseksi ja käy välillä Kostialla sparraamassa tuttuja joukkuekavereita.

Seuraavaksi mennään kuuluisaksi tulleeseen hopeamitaliin. Kosonen uhkasi heittää sen ensitöikseen Aurajokeen, koska pettyi sijoitukseen niin raskaasti.

– En ole heittänyt ainakaan vielä, mutta ehtiihän tuon tehdä myös jälkeenpäin, Kosonen kuittasi.

Sitten palataan toviksi jännittävän kilpailun kulkuun. Kosonen ja Arttu Mattila kävivät äärimmäisen tasaisen kamppailun Suomen mestaruudesta. He päätyivät lopulta samaan tulokseen 217. Kulta meni Mattilalle vähemmillä pudotuksilla.

– Kisa ottaa päähän aivan suunnattomasti. En voi sulattaa vieläkään, etten voittanut mestaruutta. Hopea tuntuu samalta kuin p...ka valuisi niskasta alas. Tein täysin turhan reissun Turkuun, Kosonen päästeli.

Mestaruus karkasi käsistä Kososen otettua kaksi turhaa pudotusta korkeudesta 207.

– En hahmottanut vauhtia ollenkaan kisan alussa. Syystä tai toisesta. Rentous puuttui kokonaan. Kisan edetessä homma rupesi rullaamaan paremmin ja paremmin. 219 olisi pitänyt mennä yli kirkkaasti, mutta vauhdinotto ei natsannut. Niinpä peli oli pelattu ja paha mieli taattu.

Kosonen saa hienon revanssimahdollisuuden vuoden kuluttua, kun Kalevan kisat järjestetään kotinurkilla.

– Treenaan nyt vuoden siihen malliin, että olen ensi kesänä suvereeni ja otan Tampereella ylivoimaisen mestaruuden, Kosonen täräytti.