Meillä oli suuri unelma!
16.3.2020
Luja-Lukon piti räväyttää pudotuspeleissä, mutta sen sijaan alkoi ennenaikainen kesäloma.
Meidän (Pälkäneen Luja-Lukon) piti aloittaa kakkossarjan pudotuspelit lauantaina Raision kauppaoppilaitoksessa, mutta sen sijaan jäimme kotiin.
Kuka Tampereelle, kuka Kangasalle, kuka Ylöjärvelle, kuka Pälkäneelle, kuka minnekin...
Toki joku saattoi lähteä viihteellekin, mutta se hänelle kernaasti suotiin.
Me oli valmistauduttu tätä varten kymmenen kuukautta. Meillä oli sinä aikana 139 yhteistä treeni/pelitapahtumaa – ja muutama rentouttava saunailta päälle.
Me valmistauduimme jokaiseen peliin niin huolellisesti kuin suinkin pystyimme. Kävimme videopalavereissa läpi vastustajan heikkoudet ja vaarallisimmat miehet. Kaikki tiesivät, mihin ja miten isketään.
Meillä oli tarkat tilastot jokaisesta suorituksesta. Siltä pohjalta parannettiin omia vahvuuksia ja kehitettiin heikkouksia.
Meidän harjoitukset kestivät kolme tuntia – ensin tunti punttia ja perään kaksi tuntia lajia. Pojat tiesivät urheilleensa, kun menivät illalla kotiin. Panaman kautta tai ilman.
Tätä työtä tehtiin intohimoisen valmentajan Heikki Kososen johdolla. Hän ei päästänyt pelaajia todellakaan helpolla. Välillä pelaajia koeteltiin toden teolla.
Meillä oli vaikeitakin vaiheita, mutta ne kuuluvat olennaisena osana kehitysprosessiin. Kaikki tähtäsi siihen, että pudotuspeleissä räväytetään.
Kun Kosonen ei päässyt käskemään joukkoja, meillä oli hienoja tuuraajia. Ville Mattila, Asko Niemi ja Jussi Pettersson hoitivat hommaa pyyteettömästi.
Kun kausi lähestyi huipennustaan, me kutsuimme apuun myös ammattilaisia. Kun Kosonen oli Rukalla, saimme Suomen mestari Juha Hämäläisen pelinjohtajaksi Vilppulaan – ja liigaympyröissä karaistuneen Marko Järvenpään piti johtaa joukkoja tänään Raisiossa.
Tämä jäi pelkäksi haaveeksi.
Me voitimme 18 pelistä 16 ja hankimme lohkovoiton. Meidän piti lähteä loppusuoralle kakkossarjan ranking-kakkosena ja yrittää edetä päätyyn asti.
Nyt meille ei suotu tätä mahdollisuutta. En tiedä, olivatko korkeimmat voimat päättäneet näin. Se ei ollut kuitenkaan mahdollista.
On selvää, että koronavirukseen pitää suhtautua vakavasti. Silti minulla on tyhjempi olo kuin pitkään aikaan.
Minua harmittaa suunnattomasti ennen kaikkea meidän hienon joukkueen puolesta. Pelaajat jaksoivat tehdä työtä kovalla intensiteetillä ja uskoa unelmaan.
Nyt me voimme vain ristiä kätemme ja toivoa Lentopalloliiton huomioivan pitkän runkosarjan aikaansaannokset. Ja antavan arvon myös taustatyölle...
Jari Perkiö
GM, Luja-Lukko