Milloin Hakkarin ässätili aukeaa?

Lempäälän Kisaan siirtynyt Tomi Perkiö debytoi kolmossarjassa 14-vuotiaana.

Pälkäneellä kasvanut Tomi Perkiö pääsi pelaamaan ensimmäisen miesten sarjaottelun Paelkaene Gardenissa 25. tammikuuta 2013, mutta päällä ei ollut suinkaan Luja-Lukon paita.

Tampereella lentopallokasvatuksensa saanut juniori debytoi tutussa paikassa opit tarjonneen Kalevan Lentopallon riveissä. Kolmossarjaura alkoi ikimuistoisella ässäsyötöllä.

Nyt Perkiöllä on edessään uusi haaste Lukon, Rantaperkiön Iskun A-junioreiden ja Akaa-Volleyn A-junioreiden jälkeen. Hän siirtyi tulevaksi kaudeksi Lempäälän Kisan ykkössarjajoukkueen vahvuuteen.

Ykkössarjatreenit kävivät tutuiksi jo Iskun ja Akaan aikoina.

Nyt odotetaan, milloin Kisan kotisalin Hakkarin ässätili aukeaa.

Tässä vaiheessa on sopiva heti palauttaa mieleen, miten Lukon kotisivut uutisoivat Perkiön kolmossarjadebyytin...

Pikku-Perkiö rokotti heti ässällä!

25.1. Lukko-Kalevan Lentopallo 3–0 (27–25, 25–22, 25–21)

Kalevan Lentopallon valmennuspäällikkö Pasi Palonen sai kuningasidean Pälkäneen-vierailun aattona.

Palonen halusi tarjota ahkerasti treenanneelle Tomi Perkiölle kolmossarjadebyytin ja sai myytyä ajatuksensa tamperelaisjoukkueen valmentajille.

Paikka oli tietoisesti valittu. Kaikki Lukon pelejä seuraavat tietävät Paelkaene Gardenin kahviota pitävän Pohjalahden Pikku-Pommittajan.

Lukon valmentajalegenda Petri Hildén törmäsi Perkiöön saavuttuaan Gardeniin. Hän hämmästeli, miksei poika hoida tällä kertaa myyntihommia.

– Mä pelaan, Perkiö vastasi.

– Ei sun nimeä ole meidän listoissa, Hildén ihmetteli.

– En mä teillä pelaakaan, vaan KaLessa, Perkiö kuittasi.

Hildénin hämmentynyt ilme oli näkemisen arvoinen.

Vasta 14-vuotiaan juniorin tähtihetki koitti heti avauserässä, kun KaLen valmennusjohto komensi hänet syöttämään.

Se syöttö pysyy mielessä ikuisesti. Pohjalahden Pikku-Pommittaja täräytti ässän heti ensimmäisellä kosketuksellaan. Pallo kimposi Lukon liberon Joni Sokan oksaisista käsistä seinille.

– Valitsin heikoimman lenkin ja annoin mennä vaan, Perkiö kuvaili.

Sokka puhui koko illan lahjapisteestä, mutta sitä ei uskonut kukaan edes Kostian KIevarin viihtyisässä ilmapiirissä.

Tuskin tarvitsee mainita erikseen, ettei Perkiö päässyt nauttimaan vielä jälkipeleistä...

Ensimmäinen syöttövuoro katkesi harmittavaan rajarikkoon.

– Muuten olisin vetänyt toisen ässän, hän tuumi vaatimattomaan tyyliinsä.

– Näköjään isänsä poika. Pommittajallekin tulee jatkuvasti rajarikkoja. Poika sentään syöttää oikeaoppisesti, Hildén kuittasi.

Niin Iso-Perkiö taitaa olla ainutlaatuinen ilmestys koko Suomessa. Hän syöttää oikealla kädellä ja oikea jalka edellä. Samaan tyyliin kuin dartsin heittäjät.

Helppo arvata, mistä tavat ovat peräisin...

Perkiö sai uuden tilaisuuden toisessa erässä, mutta silloin syöttö pysähtyi verkon yläpaulaan..

– Ei sentään alapaulaan niin kuin Super-Mattilalla, hän heitti.

Tällä kertaa Huutijärven Ihmemies välttyi syöttövirheiltä kokonaan. Sen sijaan muiden aloituksia moittinut Asko Niemi teki nyt elämänsä munauksen. Kangasalan Nallekarhu syötti eräpallon verkkoon. Siinä vaiheessa keskitolpalle olisi annettu sakinhivutusta, ellei Iso-A olisi niin vahva kaveri.

– En keksi muuta selitystä kuin yhteiset automatkat. Ilmeisesti Mattilan piirteet ovat tarttuneet meikäläiseen. Onneksi ei tartte pelätä vastaavaa vähään aikaan, Nallekarhu päivitteli.

Pikku-Pommittajasta vielä sen verran, että hän aloitti kolmossarjapelinsä yli kymmenen vuotta nuorempana kuin Iso-Perkiö.

Poika on perinyt isältänsä paitsi pelinumeron (9) myös kuninkaallisen laitahyökkääjän roolin. Tosin KaLessa häntä on ajettu sisään myös passarin tontille.

– Tekniikan täytyy olla peräisin jostain muualta kuin isältä. Varmaan äitiltä, Hildén lohkaisi.