Pepsi-Pajusen tunteet pinnassa

22.10. Aitolahden Riento-Lukko 1–3 (23–25, 25–17, 12–25, 25–27)

Vähältä piti, ettei jännäkakka lurahtanut uuden päävalmentajan Marko Pepsi-Pajusen pöksyihin Lukon kohdatessa hänen entisen seuransa Aitolahden Riennon.

Pajunen valvoi jo peliä edeltäneenä yönä aamutunneille asti. Lähinaapurin mukaan asunnosta sammuivat valot vasta puoli neljän aikaan.

Pälkäneläisluotsi yrittää kiistää hermostuneisuutensa, mutta faktat puhuivat puolestaan.

Sen Pajunen myönsi, ettei hän uskaltanut katsoa Jarmo Sokan astellessa syöttämään ottelupalloa.

- Jampe oli vetänyt aiemmin jo kaksi kertaa verkkoon, Pajunen kauhisteli.

Mutta kuinka ollakaan - Pirkanmaan kuuluisin Penkinlämmittäjä veti kaikkien hämmästykseksi ässän.

Pajunen yritti olla tyynenä vierasvoiton ratkettua, mutta mairea ilme paljasti totuuden. Riennon lyöminen oli tulokasluotsille kova juttu.

Lukon nettitoimitus päätti kunnioittaa juhlahetkeä julkaisemalla otteluraportin Pajusen edellisestä vierailusta Riennon kotisalissa. Silloin Pepsi oli vielä kentän puolella.

Kas näin...

17.11. Aitolahden Riento-Luja-Lukko 0–3 (10–25, 18–25, 20–25)

Luja-Lukon hakkuri (anteeksi kaikki tosihakkurit) Marko Pajunen koki vaatimattoman lentopallouransa piinaavimmat hetket sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Lakanat kostuivat tuskanhiestä Pajusen pyöriessä hermostuneesti läpi yön. Vatsanpohjassa kouristeli omituisesti. Ihan niin kuin seitsemän koiperhosta olisi viettänyt omia bileitänsä.

Toki Pajunen oli vielä hiukan tolaltaan kosteasta viikonlopusta, mutta suurin syy löytyi maanantai-iltana odottaneesta aluesarjan trilleristä. Aitolahden Riennon kohtaaminen oli pyörinyt koppurasormen mielessä jo monta vuorokautta.

Niinpä perjantainen peli TT-Volleyta vastaan oli hänelle pelkkä läpihuutojuttu. Kaikki energia oli suunnattu tuttuun Sorilan kouluun.

Pajunen yritti peitellä hermostuneisuuttaan pehmeillä jutuilla, mutta läppä ei lentänyt normaaliin tapaan. Hän jäi huulenheitossa hopealle jopa Jorma Kotasta ja Pentti Niemistä vastaan.

– Pojat, omaa peliä vaan. Alusta lähtien täysillä, Pajunen hoki Kangasalan kohdalla.

– Rauhoitu nyt hyvä mies. Pitäisikö sinun käväistä Myrskyluodossa jo menomatkalla, Luja- Lukon letkukäsi Kimmo Lehtelä lohkaisi.

– Ei, ei missään tapauksessa. Nyt otetaan hyvä alkulämpö, että saadaan kunnon startti otteluun. AitRi on vaarallinen kotisalissaan, Pajunen paasasi.

– Älä ota paineita. Sovitaan niin, että kaikki passit annetaan tällä kertaa pelimiehille. Keskity sinä vaan syöttämään. Se riittää, kun vedät verkon yli. Älä ota mallia Mattilasta, Lehtelä opasti.

Lehtelä viittasi aluesarjan ykköstähden Ville Mattilan hölmöön virheeseen sarjan avauskierroksella. Luja-Lukko menetti voiton Mattilan syötettyä ottelupallon verkkoon.

Tarkasti ottaen verkon alareunaan. Juuri Pajunen kävi tarkistamassa paikan.

– En minä nyt niin pöhkö ole kuin Mattila, Pajunen tuhahti.

Tällä kertaa Luja-Lukon joukkue ehti hyvissä ajoin perille, vaikka Lehtelä myöhästyi lähdöstä tuttuun tapaansa. Letkukäden piti halailla tyttöystävänsä kanssa kymmenen minuuttia eteisessä ennen kuin hän pääsi matkaan.

Vaikka Pajunen on käynyt kymmeniä kertoja Sorilan salissa, hän yritti hermostuksissaan väärästä ovesta sisään. Vähältä piti, ettei hän avannut väkisin lukossa ollutta ovea.

– Täältä Pepsi. Pukuhuoneet ovat tässä suunnassa. Pitääkö taluttaa kädestä, Lehtelä opasti isällisesti.

Pajunen kävi niin kovilla kierroksilla, että hän pani kengät vääriin jalkoihin ja pelipaidan nurinpäin päällensä. Pelikaverit ilmoittivat asiasta kohteliaasti ja pelastivat Pepsin nololta tilanteeta.

Samalla sovittiin, ettei Pajusen koomisiin kosketuksiin puututa alkulämmittelyn aikana. Pallon annettiin kimpoilla suosiolla sinne tänne.

Ihme kyllä: Pajunen selviytyi kamppailusta normaalilla virhemäärällä. Tästä kuuluu suurin ansio valmentaja Petri Hildénille ja passari Jussi Järviselle. Pepsiä käytettiin mahdollisimman vähän läpi ottelun.

Strategia oli looginen – mitä vähemmän kosketuksia, sitä vähemmän virhemahdollisuuksia.

Olisittepa nähneet Pajusen huojentuneen ilmeen, kun tuomarin päätösvihellys soi. Olemuksesta näki, että voitto oli Pepsille lähes maailmanmestaruuden arvoinen hetki.

Monen vuoden traumat lähtivät kerrasta.

– Ehkä muutaman vuoden takainen Pälkäneen-vierailu häipyy vihdoin mielestä. Se on aiheuttanut painajaisunia tämän tästä, Pajunen huokaisi.

Pajusen silloinen joukkue AitRi kesti Lukon kyydissä vain 42 minuuttia erätaukoineen päivineen. Selkäsauna oli niin nöyryyttävä, että Pajunen ja kumppanit häipyivät Pälkäneeltä suoraan kotiin. Kukaan ei kehdannut näyttää naamaansa legendaarisessa Kostian Kievarissa. Luultavasti heidät olisi naurettu pihalle jo ulko-ovelta.

Pian tämän jälkeen Pajunen päätti muuttaa Pälkäneelle päästäkseen parempaan seuraan.

Silloin pälkäneläispelaajat pohtivat pitkään, voiko tommoisesta sohloporukasta ottaa ketään edes harjoituksiin. Lopulta Pajunen sai armon.

– Ollaan muuten sarjakärjessä siitä Mattilan hypäristä huolimatta, Pajunen heitti Sorilan pukukopissa.

Kuitti aiheutti yleistä (ja täysin ansaittua) hilpeyttä muissa pelaajissa.

Mattilan kuuluisa hyppysyöttö nousi puheenaiheeksi myös Sorilassa. Hän pääsi vetämään taas ottelupalloa, mutta tällä kertaa aloitus painui metritolkulla pitkäksi.

– Pallo kävi niin korkealla, että se olisi osunut Paelkane Gardenissa kattoon, Hildén hämmästeli.

Silti Mattila valittiin kamppailun parhaaksi pelaajaksi.

Lukko venytti voittoputkensa jo neljän ottelun mittaiseksi. Vastaavaa ei ole koettu koskaan aiemmin Super-Mattilan aikakaudella.