Strutsitkin säikähtivät Lukon lenkkiä

7.11. Luja-Lukko-Pirkkalan Viri 3–1 (26–24, 19–25, 25–20, 25–12)

Pälkäneen rauha järkyttyi täydellisesti perjantai-iltana, kun aution pikkukylän raitille ilmestyi varoittamatta outo lenkkeilijöiden joukko.

Kostian Kievarin uskolliset kanta-asiakkaat luulivat näkevänsä näkyjä ja lupasivat panna korkin kiinni viimeistään ensi kesänä. Suositun kaupan parkkipaikalla syntyi pienimuotoinen kaaos, kun kaikki pysähtyivät tuijottamaan näitä hölkkääjiä.

Tiettävästi kuuluisat strutsitkin käyttäytyivät erikoisesti. Isäntä luuli jo, että lähistölle oli ilmestynyt petoja. Hän rauhoittui vasta saatuaan helpottavan tiedon naapurilta.

Tästä määrätietoisesti edenneestä lenkkeilijäryhmästä levisi tarinoita pitkin Pirkanmaata saman illan aikana. Innokkaimmat lähettivät uutisvinkkejä iltapäivälehtiin ja herättivät päälliköiden mielenkiinnon. Valitettavasti maaseutupainokset olivat siinä vaiheessa jo painokoneessa.

Nämä laajan ihmetyksen herättäneet kaverit olivat – uskokaa tai älkää – Luja-Lukon lentopalloilijoita.

Pälkäneläisjoukkueen manageri Jari Pommittaja-Perkiö sai edeltävänä iltana hämmentävän tehtävän uudelta päävalmentajalta Marko Pepsi-Pajuselta.

Pajunen pyysi kutsumaan joukot koolle puolta tuntia tavallista aiemmin herättelylenkin takia.

Tämä toive sekoitti Perkiön pasmat niin pahasti, että hän unohti koko asian yön aikana. Tilanne piti korjata aamulla uudella viestillä.

Tähän väliin on ihan pakko kertoa tämä urhoollinen lenkkeilijöiden lista: Ville Hyper-Mattila, Krister Puntti-Hentilä, Topias Tarratossu-Koukkula, Joni Keskikoko-Sokka ja Jani Napero-Sokka.

Muut myöhästyivät alkuseremoniasta toinen toistaan huonommilla tekosyillä.

Kapteeni Mattila otti haasteen vastaan miehekkäästi.

– Pepsi on liekeissä. En ole kokenut vastaavaa yhteislenkkiä sitten 1990-luvun puolivälin ja Esa Utriaisen valmennusaikojen. Meidän hihamiehet eivät olleet edes syntyneet vielä silloin, Mattila päivitteli.

Napero-Sokka ehdotti, että ensi kerralla juostaan vielä pidempi lenkki, koska Lukon peli lähti rullaamaan kunnolla vasta neljännessä erässä.

– Kuules nyt pikkupoika. Juokse keskenäsi tai kohta ripustan sinut pukukopin naulakkoon, Iharin Nallekarhu Asko Niemi ärähti.

Pajunen kuunteli pelaajien sanailua tyytyväinen virne huulillaan.

– Täytyy kehittää seuraavaan peliin jotakin uutta, Pajunen heitti.

Mattila joutui ruoskimaan juniorikaartia kovin sanoin pelin aikana, kun kenttään putoili helppoja palloja.

– Näiden kavereiden kanssa on välillä raskasta, mutta toisaalta tämä on hyvin antoisaa. Meikäläinen jos kuka hallisee tämän homman, Mattila tuumi tyypillisen vaatimattomaan tapaansa.

Kapteeni oli huolissaan keskiviikon viimeistelytreenien jälkeen, koska koko pikkupoikakaartilla oli valtavia ongelmia vastaanoton kanssa.

– Oli pakko muistuttaa valmennusjohdolle, että meikäläinen pelasi hihamiehenä kakkossarjassa jo siinä vaiheessa, kun nämä naperot opettelivat pottatouhuja, Mattila latasi.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lukko otti komean kotivoiton ja omisti tämän taivaskentille siirtyneelle pälkäneläislegendalle Pekka Viitaselle.