Tässä Gardenin uudet lemmikit!

Tuomas Lehtilä, Ville Järnvall ja Sami Pettersson Lukon vahvuuteen.

Hyvät herrat ja varsinkin rouvat – tässä Paelkaene Gardenin uudet lemmikit.

Kakkossarjaan valmistautuva Luja-Lukko on kiinnittänyt joukkoonsa kolme uutta pelaajaa.

Sentteri Tuomas Lehtilä, hakkuri Ville Järnvall ja passari Sami Pettersson debytoivat perjantai-illan (18.8.) huippukamppailussa Lempäälän Kisan tähtisikermää vastaan. Peli alkaa poikkeuksellisesti jo klo 19.

Lehtilä, 18 vuotta ja 188 senttiä, palaa areenoille vuoden tauon jälkeen. Hän menetti viime kauden lähes kokonaan leikkauksen vaatineen olkapäävamman takia.

Lehtilän uralta löytyy vain yksi huolestuttava piirre. Hän pelasi ennen Lempäälän Jyryn ja Akaa-Volleyn junioreita jo Luolajan Kajastuksessa.

Samassa seurassa ovat käyneet Lukon koppurasormet Juhani Salminen ja Reko Röpö-Käenniemi. Pitää toivoa, ettei Lehtilä ole perinyt tältä kaksikolta mitään.

Järnvall, 18 vuotta ja 188 senttiä, on Ylöjärven lahja Pälkäneen, Suomen ja koko maapallon lentopallolle. Hän on takonut koko ikänsä Ryhdin riveissä.

Nyt pallontappaja totuttelee ulkomaailmaan Pälkäneen metropolissa ja sanoo suoraan tavoitteensa.

– Olisi kiva kokeilla liigassa, Järnvall tiivistää.

Pettersson, 15 vuotta ja 190 senttiä, on LP Kangasalan kasvatti. F-pojista alkaneeseen uraan mahtuu yksi vuoden piipahdus Ylöjärvellä.

– Oli iloinen uutinen, kun pääsin Lukon kokoonpanoon. Nyt jännittää vähän, kuinka kovia kavereita verkon toiselle puolelle ilmestyy, Pettersson pohjustaa perjantaista debyyttiä.

Turha hermoilla liikaa, sillä yksikään LeKin pelaajista ei ole pelannut Venäjän eikä Italian liigassa.

Lehtilä on kotoisin syrjäisestä Vuolijoen kylästä. Muilla Lukon pelaajilla ei ole hajuakaan, missä tämä paikka on. Kaikkien hämmästykseksi Vuolijoki kuuluu Pälkäneeseen.

Ja mikä parasta – se sijaitsee Hauhon rajan tuntumassa.

Takavuosina Hauhon rouvilla oli tapana tehdä iloisia perjantairetkiä Pälkäneelle. Ohjelma sisälsi Lukon pelin ja virkistävän piipahduksen Kostian Kievarin viihtyisässä ilmapiirissä.

Valitettavasti tämä traditio on hävinnyt sen jälkeen, kun Kaivannon Casanova Pentti Mursuviiksi-Nieminen lopetti ansiokkaan pelaajauransa.

Nyt toivotaan, että Lehtilä herättää uuden yleisöryntäyksen.

– Pitää kai pelata kerran ilman paitaa. Jos se auttaisi, Lehtilä lohkaisee.

Luultavasti jopa Pekka Vilkkusilmä-Ikonen antaisi tämän mennä sormiensa läpi. Hehkeät katsojat olisivat myös tuomarivirtuoosin mieleen.

Järnvall ehti jo kysäistä kyytikaveriltansa Niilo Nurmelta, milloin tunnetusti kekseliäs porukka antaa hänelle lempinimen.

– Niilo vastasi heti, että älä ole huolissasi. Se napsahtaa nopeasti – ja niin se napsahtikin, Järnvall virnuilee.

Hakkuri tottelee nyt nimeä Günther.

Jokainen päätelköön itsekseen, miksi moinen.

– Tällä mennään, Järnvall hymyilee.

Kun puhutaan lempinimistä, ensimmäiseksi tulee mieleen aina Salminen. Kun passarihissukka saapui aikoinaan jostain Hämeenlinnan kulmilta, hän tituleerasi itsensä Juhaniksi vaan.

Eipä aikaakaan, kun Salmista ryhdyttiin kutsumaan Kirurgiksi, Haniksi, Pullaksi, Mukiksi ja ties miksi.

Viimeksi hän kehui itseänsä Taikasormeksi.

Tämä herätti röhönaurun joukkueen pukukopissa. Kaikella on rajansa.

– Pitää panna poika varmaan penkille. Ellei tänä talvena, niin seuraavana viimeistään, Pettersson tuumaa.

Kangasalan virtuoosi kulkee toistaiseksi Samina, mutta palataan lempinimiasiaan viimeistään syyskuun lopun leiriviikonlopun jälkeen. Kipakat löylyt kirvoittavat usein lennokkaita ehdotuksia.