Tätä samettisormea ei hirvitä mikään!

10.2. Tapanilan Erä-Lukko 3–0 (25–23, 25–21, 25–20)

Kaikki Tampereen seudun kulttijoukkueet kolunnut Juho Viitala kuuluu monestakin syystä hämärien pikkusalien legendoihin.

Omien puheidensa mukaan tämä mikkihiiren kokoinen moukuttaja olisi vieläkin kova sana jopa liigatasolla, vaikka ponnistuskorkeuden mittaamiseen riittää kymmenen sentin mittainen viivotin.

Kun oman arvonsa tunteva laitapommittaja asteli ensimmäisen kerran Paelkaene Gardeniin, itsevarma olemus toi väistämättä mieleen Valkeakosken perämetsistä karanneen Petri Kotiaresti-Passilan hahmon.

Taannoin Lukossa piipahtanut Uskilan Pavarotti varoitti heti kärkeen, että hänen pestaamisensa tulee kalliiksi kaikille pälkäneläisille.

– Gardenin lattia menee remonttiin jo parin kerran jälkeen, kun meikäläinen ryhtyy polttamaan lakkaa, Passila uhosi.

Lukon pelaajat huomasivat heti ensimmäisen lämmittelylyönnin jälkeen, ettei tätä pelkoa ole todellakaan. Passilan villatumppusuupaisut herättävät edelleen hilpeyttä Lukon pukukopissa. Eikä vaaraa olisi ollut muutenkaan, koska kaverin into loppui parissa viikossa.

Nyt Passila on saanut rinnalleen Viitala Seniorin. Kerrottakoon heti kärkeen, ettei kukaan kutsu häntä Juhoksi.

Hän saapui Pälkäneelle Kustina, mutta sen jälkeen värikkäät tempaukset ovat tuoneet uusia lempinimiä liukuhihnalta. Yleisimmin käytettyjä ovat Sukkahousu-Viitala, Lannoittaja-Viitala ja Omakustanne-Viitala.

Konkarista tuli toissa syksynä julkkis, kun hän soitti Sydän-Hämeen Lehteen ja sai aneltua itsestään näyttävän jutun kauden ennakkonumeroon. Kuvassa hän poseerasi polleana Fiatinsa kyljessä ja esitteli kaikki luksus-autonsa herkut.

Kun Viitalalta kyselee värikkään uran vaiheista, esiin nousevat täsmälleen samat kulttiseurat kuin Lukon Supermiehellä Ville Mattilalla. Kumpikin kertoo ääni väristen, kuinka he loistivat aikoinaan Rantaperkiön Iskun tarunhohtoisessa joukkueessa ja kuinka he oppivat pikkupahuuksia Kangasalan Urheilijoiden kosteassa ryhmässä.

Kun samaa kysyy senaikaisilta Isku- ja KU-tähdiltä, kukaan ei tahdo muistaa Viitalaa ollenkaan. Mattilasta puhumattakaan.

Mutta kyllä he siellä olivat ja touhusivat – jossakin roolissa.

Kun Lukko vieraili lauantaina Tapanilan urheilukeskuksessa, Viitala liitti pitkään ansiolistaansa uuden luvun.

Samettisormi vaihdettiin Lukon passariksi kolmannessa erässä, kun Juhani Oksa-Salminen asteli sivuun polveansa pidellen.

– Olin kuin luotu siihenkin rooliin. Passit napsuivat heti paikalleen. Tempo ei ollut ihan yhtä kova kuin Mikko Eskolla, mutta ei paljon puuttunutkaan, Viitala kehui itseänsä.

Samalla sulkeutui yksi ympyrä.

– Nyt olen pelannut kakkossarjatasolla kaikissa rooleissa. Edellinen passarikokeilu oli parinkymmenen vuoden takaa Iskun B-junioreista. Silloin vastassa oli ikäluokan hallitseva Suomen mestari Vähäkyrön Viesti. Pyöritin kultamitalistit kumoon, Viitala innostui.

Tiedustelujen jälkeen kävi ilmi, että Viesti osallistui kyseiseen turnaukseen D-pojilla – ja seassa taisi olla muutama D-tyttökin.

Viitalan kakkossarjarepertuaari sisältää myös yleispelaajan, liberon, hakkurin, keskitorjujan ja vaihtomiehen tontit.

Toissa kauden sentteripeli on jäänyt elävästi mieleen.

– Olin liekeissä kuninkaallisella keskitorjujan paikalla. Otin siinä pelissä meidän ainoan torjunnan, Viitala uhosi.