Tauko tuli tarpeeseen

14.2. Ylöjärven Lentopallo-Lukko 3–1 (16–25, 25–21, 25–17, 25–16)

Lukon päävalmentaja Marko Noviisi-Pajunen oli ymmällään lauantaisen tyrmäyksen jälkeen.

Pälkäneläisjoukkue romahti täydellisesti toisen erän puolivälissä ja kärsi Ylöjärven Lentopallolle tylyn vierastappion.

– Tämä oli valmentajaurani synkin päivä. Mikään ei toiminut. Ei yhtään mikään. Kammottava peli, Pajunen tilitti.

Mistä kiikasti?

– Joka paikasta. Kukaan pelaaja ei onnistunut. Kun tietäisi, missä vika...

Vastaanotto horjui, passari puuskutti pahaenteisesti jo muutaman juoksupallon jälkeen, hyökkääjät rääpivät palloa minne sattui ja torjujat haroivat pelkkää tyhjää. Osalla pelaajista kuuluisa valmistautuminen oli mennyt täysin pieleen, osalla liian pitkäksi.

Pajusen onneksi pirkanmaalaisella medialla oli niin kiireinen päivä, ettei Soppeenharjun saliin riittänyt toimittajia.

– Luojan kiitos. Pojat säästyivät julkiselta ryöpytykseltä. Se olisi ollut kova paikka varsinkin nuorille kavereille. Media on välillä todella armoton.

Pajunen teki kaikkensa herättääkseen tumput suorina seisoneen joukkueen. Hän pyöritti seitsemän miehen kokoonpanoa vilkkaalla mielikuvituksella, otti kolmannessa erässä tietoisen viivytysvaroituksen ja kidutti kärsiviä vielä viime hetken aikalisällä.

Se tuli vain pari palloa ennen neljännen erän (= piinan) loppua.

– Nyt kierrät veistä haavassa, kapteeni Ville Tavallinen-Mattila tuhahti.

Sitä ennen koutsi oli ottanut jo Lukon ykköspommittajan Krister Viilipytty-Hentilän penkille miettimään syntyjä syviä.

Normaalisti Lukon pelaajat hehkuvat hävittyjen pelien jälkeen kuin hellakoukut, mutta nyt pukukopissa vallitsi syvä hiljaisuus. Ruma tappio veti suupaltitkin hiljaiseksi. Tyrmistys oli täydellinen.

– Käykää kaljalla, jos koette ansainneenne sen, Pajunen tuhahti.

Ainakin Mattila hurautti suoraan Pälkäneelle – eikä hän ollut suinkaan joukkueen heikoin lenkki. Kyytimies ei ollut nyt Pepsin eikä pettyneiden lötinöiden tarpeessa.

Lukon onneksi seuraava kamppailu on edessä vasta kahden ja puolen viikon kuluttua. Nyt kaikki pelaajat voivat astella peilin eteen ja hakea sieltä selityksiä yllättävään romahdukseen.

Potentiaalia löytyy edelleen vaikka kuinka. Se pitää pumpata irti tavalla tai toisella.

– Jotain tarttis tehdä... Nyt pitää miettiä tarkkaan, tarvitaanko porkkanaa vai keppiä, tyrmistynyt valmentaja pohdiskeli.

Seuraavien harjoitusten sisältö on vielä arvoitus.

– Pääasia, että kaikki tulisivat paikalle.