Terosta on kasvamassa kovaa vauhtia Lukon uusi kulttihahmo kotimussukaksi vetäytyneen Kimmo Pehmo-Lehtelän paikalle.
Todellakin – Terosta.
Köykän poika sai kasteessa nimen Miko, mutta ainakaan lentopallopiireissä kukaan ei kutsu keskikoheltajaa Mikoksi.
Kaikki puhuvat Terosta ja joskus käytetään väännöstä Tepana.
Joka tapauksessa tämä kaveri on saanut legendan maineen käsittämättömän nopeasti – ja juuri samantyyppisillä tempauksilla kuin Pehmo-Lehtelä parhaina päivinään.
Kun herroista kysyy arvioita lähiseudun lentopallopiireistä, kaikki pyörittävät päätänsä. Kenelläkään ei ole oikeastaan minkäänlaisia mielikuvia.
Mutta kun ajatusnystyröitä kuormitetaan herrojen luonnehdinnalla, ei tarvita kahta lausetta enempää.
– Se keskitolppa, joka sätkii ihmeellisesti mihin sattuu. Se keskitolppa, jonka syöttövuoron aikana on vaarana pakahtua nauruun...
Siinä vaiheessa puoli Pirkanmaata on jo perillä, mistä miehistä puhutaan.
Mutta kuinka ollakaan – Lukon lentopallohistoriaan jäävien tolppien toiminnassa on hämmentävän paljon samantyyppisiä piirteitä myös salin ulkopuolella.
Kummaltakin löytyy toinen toistaan uskomattomampia reissuja – eivätkä kaikki ole tapahtuneet todellakaan päivänvalon aikaan.
Tähän asti paljon kokenut Pehmo-Lehtelä on ollut omassa kastissaan tällä sektorilla, mutta pian Tero alkaa olla varteenotettava uhkaaja näissäkin ympyröissä.
Viime kesänä herrasmiesmäisesti kauluspaitaan pukeutunut energiapakkaus ei keksinyt mitään kyytiä Kangasalta Tampereelle. Niinpä hän päätti taittaa matkan juosten. Vaikka kaveri on kovakuntoinen, pintaan pukkasi väistämättä hikeä. Eikä varapaitaa tietenkään ollut. Niinpä sen jälkeen vaadittiin muutama C-osa, mutta ei hätää.
Kekseliään nuoren miehen takataskusta olisi löytynyt vielä D- ja E-osakin...
Myöhemmin Tero kävi hakemassa uusia elämyksiä hilpeältä risteilyltä ja sai niitä enemmän kuin uskalsi toivoakaan. Hän näki laivan useasta kantista – eivätkä kaikki näkymät olleet hekumallisia.
Mutta Tero ei ollut moksiskaan.
Kun lentopalloihmiset kuulevat Lukon uuden kulttihahmon sukunimen, yleisin kysymys kuuluu "oletko sukua Votelle?"
Vote on Voitto Köykkä, joka luo liigauraa Akaa-Volleyn joukkueessa.
Teron yleisin vastaus on pikkuserkku. Sillä on tullut runsaasti glooriaa. Kaverin täytyy olla kova pelimies, kun sukujuuret ovat samat.
Tosiasiassa heillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin sukunimi...
Tero on rento heppuli, mutta lauantaina hänelle tuli jännäkakka pöksyyn seuraavan päivän kakkossarjaottelun takia.
Kun hän kuuli kautta rantain pääsevänsä Lukon kivikovaan avausseitsikkoon Isku-Veikkoja vastaan, uni ei tullut millään silmään peliä edeltäneenä yönä.
Keskitolppa valvoi aamukuuteen asti miettiessään miten Isku-Veikkojen tähtilaiturit Jani Napero-Sokka ja Sami Liehu hyökkäävät.
– Kun ojennan käden näin, napsin pisteen toisensa perään, Tero höpötti itsekseen yön pimeydessä.
Silmät olivat hämmästyttävän pirteät unettoman yön jäljiltä, kun itsevarma keskitolppa asteli Kostia Areenalle määrätietoisin askelin.
Kun Mikko Heinämäki kuulutti avausseitsikkoja, Mister Köykkä hymyili kuin se kuuluisa naantalin aurinko.
Suupielet olivat virneessä myös kamppailun jälkeen Lukon napattua 3–0-voiton ja siirryttyä lohkokärkeen.
– Olen huomannut, etteivät liian pitkät unet sovi minulle. Silloin olen kentällä kuin nukkuneen rukous, Tero selitti.
