Tolpat eivät olekaan kuolemattomia – Järnvallin paluu Lukon isoin ilonaihe

Kuortane-Lukko 3–0 (25–19, 25–21, 25–16)

Pirkanmaan itsevarmin sentteri Ville Proffa-Mattila on hokenut koko Lukko-jaksonsa ajan, että tolpat ovat paitsi korvaamattomia myös kuolemattomia.

Takavuosina Mattilalla oli tapana hakeutua oma-aloitteisesti vieraspelien lehdistötilaisuuksiin ja toistaa siellä aina samaa mantraa "keskarit ratkaisivat".

Monet toimittajat ottivat vakuuttavasti esiintyneen sentterin puheet vakavissaan ja julkaisivat nämä sellaisinaan milloin missäkin aviisissa.

Mattilalla oli tapana maasoittaa myös maakuntien raateja. Muut Lukon pelaajat ihmettelivät aikansa, miksi tämä kaveri palkitaan joukkueen parhaana melkein jokaisessa vierasottelussa mutta ei koskaan kotipelissä.

Myöhemmin Asko Nalle-Niemi sai selville, että Mattila vei monille raatilaisille konjakkipullon etukäteen – tietenkin kaikessa hiljaisuudessa.

Niemi hämmästeli kerran – taisi olla Ylöjärvellä – miksi ihmeessä toimitsijapöydän takana on litran leka jo lauantaina aamupäivällä.

Sikäläisen raatilaisen posket alkoivat punoittaa silmin nähden ennen vaivautunutta vastausta.

– Yksi teidän pelaajista toi sen tullessaan, hän sopersi.

Olisittepa nähneet Niemen ilmeen, kun hän marssi pukukoppiin tämän jälkeen. Mattilan pokka piti ihailtavasti kiusallisessa tilanteessa.

Niin – se kuolemattomuus.

Lauantai-ilta todisti, etteivät sentteritkään kestä ihan kaikkea. Kun Reko Röpötti-Käenniemi yritti poimia Kuortaneen lyöntiä peliin, senttereille outo ja äärimmäisen harvinainen puolustusliike oli liikaa.

Vaikka Käenniemi on sisukas kaveri, nyt ei auttanut mikään. Hän joutui jättämään kentän takareittänsä pidellen.

– Näköjään tolpatkaan eivät ole kuolemattomia, vaikka Mattila väittää aina niin, Käenniemi päivitteli.

Sopii toivoa, ettei Hämeenlinnaan asettuneen kulttisentterin vamma ole paha. Muuten kauppakeskus Goodmanin keskusaukiolle tulee nimikirjoitusten metsästäjien sijaan surkuttelijoiden armeija.

– Toivottavasti pelkkä venähdys, mutta tuntui kyllä pahalta, Käenniemi tuumi.

Lukon lentopallojaostoa johtavalle Niemelle tuli jo kauhukuvat mieleen lauantai-iltana, kun hän ihasteli kynttiläkujaa suur-Iharin keskustassa.

– Ei saakutti, nyt Terolle (Miko Köykälle) ja Tumpille (Tuomas Lehtilälle) ei saa sattua mitään. Muuten Mattila änkee itsensä kokoonpanoon. Hiukan pelkään, että se on hankkinut jo lisenssin, Niemi heitti.

Lukko lähti pyhäinpäivän vieraskamppailuun pesemään edellissunnuntaina tahriintuneita kasvoja. Kuortaneen huippulupaukset takoivat silloin selkeän voiton Kostia Areenassa.

Naisten maajoukkueesta tutun Tapio Kangasniemen luotsaama ryhmä heilutti tahtipuikkoa myös kotiareenallaan, mutta nyt Lukko tarjosi paljon paremman vastuksen.

Lukko sai avukseen Akaa-Volleyn kakkoshakkurin Aatu Pölläsen ja VaLePan liigaryhmään kuuluvan Paavo Kasken.

Kaski ehti harjoitella Lukon kanssa pari viikkoa, mutta Pöllänen hyppäsi kulmamieheksi kylmiltään. Niinpä hakkurin ja passareiden yhteispeli yski aluksi luonnostaan. Pöllänen esitti hienoja väläyksiä pelin edetessä.

Kamppailun suurin ilonaihe oli Ville Järnvallin paluu. Kiusallisista selkävaivoista toipunut laituri avasi kautensa vasta nyt ja kokosi heti hyvän saldon 12/+4.

Vili-Valtteri Help tuntee Kuortaneen areenan kuin omat taskunsa valmennuskeskusjakson ajoilta. Tämä näkyi Lukon liberon otteissa. Kuortaneen syötöt nousivat varmasti passarille.

– Tappio ei ollut meidän huonoutta, vaan vastustajan hyvyyttä. Pelasimme niin hyvin kuin pystyimme, Lukko luotsi Heikki Hemuli-Kosonen summasi.

Kosonen kehui Kuortaneen joukkuetta vuolaasti. Veeti Nikkinen debytoi A-maajoukkueessa jo viime kesänä. Seuraavaksi saman saattaa tehdä Veikka Lindqvist.

– Näiden pelien perusteella suomalaisen mieslentopallon tulevaisuus näyttää hyvältä.