Topias Koukkula aikoo seurata Lukkoa tarkasti myös Turusta – "Ei muuta kuin kovaa ajoa maaliin asti"

Vaikka Paelkaene Gardenin kenguru Topias Punakortti-Koukkula on muuttanut sivistyksen keskeltä aina ankeaan Turkuun, huippuhyppääjän sydän sykkii edelleen vahvasti Pirkanmaan suuntaan.

Suomen kolmiloikka- ja pituuseliittiin kuuluva ilopilleri lupaa seurata ykkössarjaan nousseen Luja-Lukon tuloksia tiiviisti.

– Katotaan, kerkiänkö pelejä katsomaan, kun syrjäseudulta on vähän enemmän etäisyyttä kuin Tampereen metropolista, Koukkula heitti.

Lukko pyysi takavuosien vahvistuksensa kutsuvieraaksi viime talvena ja esitteli hänelle samalla prameata Kostia Areenaa. Koukkula valitsi tietysti parhaat pelaajat Lukon ja Hollolan Salpiksen välisessä ottelussa. Hän kävi jakamassa heille Uotilan Leipomon limppupaketin ja Panaman siipilahjakortin.

– Kun tuleva ykkössarjakausi alkaa, niin ei muuta kuin kovaa ajoa maaliin asti. Kesän hyvä työ ja treenikaudella kulutetut tunnit kantavat varmasti hedelmää, Koukkula painotti.

Koukkula taisteli Kalevan kisoissa kahdesta mitalista ja sai mukaansa kolmiloikan pronssin. Kakkoslajissa pituudessa pronssi jäi yhdeksän sentin päähän.

– Viikonloppu meni plussan puolelle. Ultimaattisena tavoitteena oli kaksi mitalia. Se olisi ollut ehkä mahdollista, jos perjantainen loikan karsinta olisi sujunut paremmin. Silloin energiaa olisi säästynyt enemmän. Loikassa hopea olisi ollut otettavissa, mutta pituudessa en olisi pystynyt kohentamaan sijoitustani millään.

Koukkulan parhaat hypyt kantoivat 15,88 ja 744.

– Loikan lähtökohdat olivat haastavat. Fyysinen kunto on ollut hyvä läpi kesän, mutta kisoja oli takana vain kaksi – ja niistäkin tuorein heinäkuun puolivälistä. Tekniikan toimiminen painoi mieltä jo ennen kisaa. Karsinnasta piti hakea helpon hypyn mallia, mutta homma meni säheltämiseksi.

– Finaali oli sitten todellinen taisteluvoitto. Kahden yliastutun jälkeen hermohyppy jatkoon ja viimeisellä yrityksellä pronssipallille. Tehot olisivat riittäneet selkeästi pidemmälle, mutta hypyistä puuttui tasapaino.

Pronssi maistui Koukkulan suussa poikkeuksellisen hyvältä epävarmoihin lähtökohtiin nähden.

Bonukseksi tuli pituus. Tämä oli mahdollista, koska hyppääjät pääsivät finaaliin ilman karsintaa.

– Sunnuntaiaamuna oli krapulainen olo (ei alkoholista, vaan edellisillan pitkälle venyneestä loikkakisasta). Verkkakentällä särki päätä, koski jalkoihin ja oli rääpät silmissä. Luotto alkoi kasvaa, kun sain tehtyä yhden hyvän leiskautuksen. Toisella kierroksella tuli oloon nähden todella hyvä hyppy. Se oli lähellä päivän maksimia.

Koukkula haluaisi kruunata erikoisen kauden Ruotsi-ottelussa.

– Syksyllä on tarkoitus käydä isompi treenisisällöllinen kehityskeskustelu. Toivottavasti sen kautta saadaan otettua vielä se ratkaisevin kehityssteppi kohti pidempiä lukemia.

Mites mitalijuhlat?

– Viihdepuoli jäi nyt väliin kovan urakan takia. Mutta sen voin taata, että tämän lajityypin keskuudessa juhlimisreissut ovat aina kosteita. Silloin harvoin, kun niitä tehdään, Koukkula lohkaisi.