Upea nousu – Mattila herkistyi!

1.12. Lukko-Hollolan Salpis 3–2 (16–25, 25–20, 12–25, 27–25, 15–9)

Perjantai oli Luja-Lukon legendaariselle kakkossarjajoukkueelle poikkeuksellisen iso ja tunteikas ilta.

Sen aisti kaikesta. Pelaajien eleistä ja ilmeistä. Päävalmentaja Petteri Pastori-Miettisen reaktioista. Katsojien hullaantumisesta.

Ja ennen kaikkea keskitolppien keskitolpan Ville Mattilan herkistymisestä.

Aluksi Mattila uhosi tuttuun tyyliinsä sosiaalisessa mediassa.

– Vastustajat olivat niin sekaisin, etteivät löytäneet oikeata ulko-ovea. He kyselivät, missä ihmeessä bussi on. Joku taisi soittaa jo äidillekin ja tuhertaa itkua. Ei pitäisi lähteä Hollolasta Pälkäneen isolle kirkolle ilman opasta, Mattila päästeli.

Mutta kuinka ollakaan – itsevarmuuden perikuvan kurkkuun nousi pala kotiutumisen jälkeen.

Ensin hän oli hämillään, kun vaimo ei motkottanut kovin paljon ennalta sopimattomasta Panama-keikasta.

Myöhemmin suurista puheistaan kuuluisa tolppa taisi tirauttaa pari kyyneltäkin.

– Voitto maistuu todella makealta. Hienoa olla tämmöisessä porukassa vielä näin vanhana. Kiitos kaikille, Mattila herkistyi.

Professorin valtava tunnekuohu tuli vielä selkeämmin esiin, kun hän ryhtyi summaamaan pelin kulkua. Normaalisti kaikki pelit ovat hänen mielestään tolppien näytöstä, mutta nyt kellossa oli toinen ääni.

– Totuuden nimissä on sanottava, ettei nyt ollut keskareiden ilta. Mä ainakin hävisin sille vastustajan poninhännälle 4–14. Perkele!

Hetkinen – olisitteko voineet uskoa, että tämä lausunto tulee Herra Mattilan suusta.

Niinpä nyt on väärä hetki tuoda esiin Mattilan kulmikas liikkuminen, onneton torjuntatyöskentely ja naurettavuutta lähentelevä pappaleija.

Nyt jokaisen räkänokkajuniorin on syytä ottaa väärinpäin oleva lippalakki päästä ja kumartaa syvään pälkäneläistyneen lentopallolegendan suuntaan.

Hieno laji kaipaa juuri Mattilan kaltaisia leuka pystyssä kulkevia persoonia.

Ei pelkkää äblaa, päblaa ja höblaa...

Ikimuistoinen perjantai saattoi olla Lukolle ties kuinka iso ilta. Pälkäneläisjoukkue on kyykännyt kerta toisensa jälkeen kotiyleisön edessä, kun on tullut tiukka paikka.

Nyt sipuli kesti ihailtavasti. Lukko nousi neljännessä erässä kahden ottelupallon takaa ohi ja vyöryi samantien viidennen erän voittoon.

Vastaavia nousuja ei ole nähty Gardenissa sitten jo taivaskentille siirtyneiden Jorma Kotasen ja Pekka Viitasen kulta-aikojen.

Miettinen on tehnyt kesän ja syksyn mittaan ison työn nostaessaan Lukon syvästä kuopasta. Matkan varrelle on mahtunut paljon vaikeita hetkiä, mutta Pastori on päässyt näiden läpi.

– Välillä on pitänyt pyytää apua korkeimmilta voimilta, mutta lopulta kaikki vaikeudet on voitettu. Nyt harteilta lähti iso taakka, Miettinen tunnusti.

Hakkuri Ville Günther-Järnvall on koonnut itsensä hienosti lamavaiheen jälkeen ja takoo nyt palloa kentään kovin tehoin. Juho Räyhä-Viitala on Pirkanmaan arvokkain ja tarkin vaihtopelaaja kaikki sarjatasot huomioiden. LeKi-apu Tomi Perkiö kokosi hienosti itsensä pelin kuluessa ja nousi tärkeään rooliin ratkaisuhetkillä.

Kehuja anellut Juhani Oksa-Salminen saa niitä nyt, kun kerran pyysi.