Vai Monsteri? Runopoika-Viitala riivasi nyt Salpista peippailemalla

23.2. Lukko-Hollolan Salpis 3–1 (21–25, 25–21, 25–21, 25–20)

Luja-Lukon lentopallojohto ei tahtonut uskoa silmiänsä sunnuntaina, kun maan johtaviin urheilukuvaajiin lukeutuva Rami Riiviö-Myllymaa asteli arvokkaan kalustonsa kanssa Pälkäneen lentopallopyhättöön.

– Pitääkö se todellakin paikkansa, että saksalaisen suurseuran Friedrichshafenin edustajat tulevat tarkkailemaan tänne asti meidän supersentteriä Miko Tero-Köykkää? Niin kuin Panaman baaritiskillä kuiskittiin myöhään lauantai-iltana, oopperoihin ihastunut Lukko-pomo Asko Pavarotti-Niemi tiedusteli.

Niemi vihjaisi heti perään, että Köykän ja Friedrichshafenin urheilujohtajan yhteiskuva kruunaisi Lukon komean kuvagallerian.

– Sieltä löytyy jo entuudestaan muun muassa Oskar Muurinen, Lauri Tihinen, Joni Mikkonen, Lelu Ojansivu ja tietenkin Kimmo Letku-Lehtelä. Peippi-Petestä puhumattakaan. Belgialaisdelegaatio tuli Paelkaene Gardeniin asti kuultuaan passarivirtuoosin nerokkaista toisen kosketuksen ratkaisuista, Niemi luetteli.

Mutta ei – Myllymaa pyöritteli päätänsä. Hän ei saapunut Kostia Areenalle suinkaan Köykän takia. Pääkohteena oli hirmuhakkuri Akseli Monsteri-Viitala.

Pelätty pommittaja herätti suurta kauhua Lukon ja Salpiksen edellisessä kohtaamisessa Hollolassa. Kahdelta vastapuolen pelaajalta muljahti nilkka armottomissa verkkotaisteluissa.

– Olen todella pahoillani näistä tapaturmista. Ei kuulu meikäläisen tapoihin eliminoida vastustajia bergermäiseen tyyliin. Painavat lyönnit riittävät hyvin, Viitala kommentoi.

Myllymaa ei uskonut tätä yhdellä sanomisella. Mestarinäppäilijä asettautui heti verkon tuntumaan ja otti pääkohteekseen Viitalan.

Kuvatilauksia oli tullut useammasta isosta mediasta, koska jopa lentopallodraama myy. Ja Viitala nostettiin sunnuntaina koko maan kiinnostavimmaksi kohteeksi, kun toinen tähtihakkuri Urpo Sivula keskittyi pelaamisen sijasta poikansa maailmaantuloon.

– Minun piti mennä alunperin Akaaseen, mutta Sivulan poissaolon jälkeen tuli komennus Pälkäneelle. Tämä kaveri kiinnostaa jopa kansainvälisiä kuvatoimistoja, Myllymaa paljasti.

Viitala esitti autuaan tietämätöntä astellessaan kentälle. Herkän runopojan ajatukset karkailivat vielä edellisviikon hempeälle abiristeilylle. Vaikka meri oli melkein tyyni, nuoren miehen pää meni pyörryksiin ihastuttavassa seurassa.

Pavarotti-Niemen tarkat silmät havaitsivat tämän.

– Hei runopoika, herää jo. Nyt tarvitaan kovia suorituksia, Kostia Areenan päällikkö huikkasi.

Ääni oli niin kuuluva, että viesti meni perille vielä K-supermarketin parkkipaikalla.

Mutta mitä teki Viitala. Hän tuupiskeli palloa ja sai Salpiksen torjujat raivon valtaan.

– Hei reppana, etkö uskalla lyödä ollenkaan, kömpelö hollolalaissentteri huuteli.

– Vilkaise tulostaululle. Kai sentään osaat numerot, Viitala vastasi.

Sanailu oli niin hiljaista, ettei tuomaripari Seppo Mutkala-Pekka Ikonen kuullut mitään. Kuten tiedetään, lentopallon suurin synti on avata suunsa tai nostaa kätensä ylös tuuletuksen merkiksi.

Ei herran jumala – semmoisistahan tulee melkein linnatuomio.

– Kun peli päättyi, verkon toisella puolen oli hiirenhiljaista. Arvaa, tuntuiko hyvältä, Viitala kuvaili ja halusi kuulla heti pelin jälkeen armaansa äänen.

Kuinka ollakaan – peli päättyi Viitalan pirulliseen peippiin.

Se tuntui Salpiksen pelaajien sisällä paljon pahemmalta kuin hirmulyönti.

– Hieno esitys "Aksulta" ja koko joukkueelta. Vastustaja ei antanut mitään helpolla, Lukko-luotsi Heikki Hemuli-Kosonen summasi.