Vaikka saldo on synkkä, Lukolla ilahduttava ilme!

3.2. Lukko-Aitolahden Riento 1–3 (15–25, 15–25, 25–22, 21–25)

En oikein tiedä, mitä tässä kohtaa pitäisi sanoa...

Kylmä fakta on se, että Luja-Lukon kakkossarjajoukkue on hävinnyt jo 12 ottelua putkeen.

Rassaava tappioputki on venynyt jo melkein neljän kuukauden mittaiseksi.

On selvää, että tämä syö rotan lailla pälkäneläispelaajien itseluottamusta.

Varsinkin, kun suuri osa joukkueesta on vasta lentopallouraansa rakentavia junioreita.

Vastapainoksi pitää muistuttaa, että Lukko on jäänyt piinaavan pitkän tappioputken aikana nollille vain kolme kertaa.

Kaikista muista otteluista on herunut vähintään yksi erävoitto.

Kuten tälläkin kertaa.

Lukko syttyi miehekkääseen taisteluun Aitolahden Rientoa vastaan kahden ensimmäisen erän murheellisten lukemien jälkeen.

Kovia kokenut pälkäneläisjoukkue oivalsi, etteivät numerot kertoneet koko totuutta esityksestä.

Lukko taisteli yhtenäisesti myös pelin synkimpinä hetkinä.

Tämä oli ilahduttava muutos loppuvuoden masentavimpien hetkien jälkeen. Silloin pälkäneläisten esitys oli pahimmillaan painajaismaista seurattavaa.

Kaikki tietävät, ettei keskitolpilla voiteta lentopallopelejä olympiakisoissa eikä kakkossarjassakaan.

Silti Lammin Herttuan Reko Käenniemen ja Euroopan itsevarmimman Professorin Ville Mattilan poissaolo jätti pienen jäljen Lukon peliin.

– Menihän siinä Rekon kolme torjuntaa ja Villen yksi säkälyönti. Ei sen enempää, vannoutunut Lukko-fani tiivisti.

Toisaalta vastapuolen torjujien ei tarvinnut varoa Lukon keskipeliä ollenkaan, kun kohuttu sentterikaksikko oli sivussa. Valtteri Tynys on vielä keskipojan maineessa – ja toisena tolppana haahuilleen Juho Sukkahousu-Viitalan sormet ylttävät hädin tuskin verkkonauhaan.

Niinpä Lukon laiturit joutuivat hyökkäämään koko ajan tiivistä torjuntaa vastaan.

Tämä pudotti luonnostaan kaikkien laitureiden hyökkäystehoja.

Lukon luotsi Marko Pajunen löysi lisätehoja vaihtamalla Miikka Purasen ja Tomi Perkiön paikkoja avauserän jälkeen.

Kun suoraan armeijan metsäkeikalta tullut Puranen otti vastaanottajan roolin ja Perkiö siirtyi viime vuodelta tutulle hakkurin paikalle, Lukko sai pelistä kiinni ja puristi pudotuspelipaikkaa metsästävän AitRin ahtaalle.

Lukko vei kolmannen erän ja taisteli hyvällä ilmeellä myös neljännen erän. Pelaajien suupielillä säilyi positiivinen virne koko illan.

Tätä menoa palkinto tulee varmasti.

Saman huomasi myös Pirkanmaan legendaarisimpiin valokuvaajiin noussut Timo Näppäilijä-Palokangas.

Pitkäjärven pitkätukalla oli suuria vaikeuksia kuvien napsimisessa, koska pelin tempo oli niin kova. Lyönnit lähtivät kuin tykin suusta – tai sitten LP Kangasalan talkoomiehen sormi on hidastunut uhkaavasti tuuttireissujen aikana....