Valmentajalegenda yllättyi Lukon tasosta – "Pojat panivat parasta pötyä pöytään"

1.3. Vilppulan Tähti-Lukko 0–3 (19–25, 23–25, 16–25)

Upean lentopallouran tehneen Juha Hämäläisen päässä liikkui ristiriitaisia ajatuksia viime viikon aikana.

Schladmingin laskettelurinteissä rentoutunut valmentajalegenda keksi ensin hyviä verukkeita väistääkseen Luja-Lukon kakkossarjajoukkueen yllättävän tarjouksen.

Pälkäneläisseuran johto pyysi Hämäläistä hätäavukseen lohkon kärkikamppailuun, koska Heikki Kosonen oli jo syksyllä sovitulla lomamatkalla jumalan selän takana – Kuusamossa.

Hämäläisen mieli muuttui viikon mittaan Itävallan upean auringonpaisteen ja maittavien tarjoilujen keskellä.

– Oivalsin, että tämä on ainutkertainen mahdollisuus päästä minulle tuttujen poikien kanssa ottelutapahtumaan. Olen ohjannut monia Lukon pelaajia Tampereen urheiluakatemian, Sammon keskuslukion urheilulinjan ja urheiluamis Tredun valmennusryhmässä, Hämäläinen kuvaili.

Vilppulasta palasi kotiin erittäin onnellinen mies.

– Olisin voinut katua loppuikäni, ellen olisi tarttunut tähän tilaisuuteen. Onneksi tartuin. Meillä oli ikimuistoinen iltapäivä, Hämäläinen melkein herkistyi.

Liigaympyröissä ja kansainvälisillä kentillä meritoitunut luotsi lähti kakkossarjan kärkikamppailuun lähinnä uteliaana. Hämäläinen ei tiennyt, mitä Lukolta voi odottaa.

Pälkäneläisjoukkueen vahva esitys oli hänelle positiivinen yllätys.

– Pojat panivat parasta pötyä pöytään ja ilahduttivat minua suuresti. Missään vaiheessa ei tullut semmoista oloa, miten ottelussa käy. Ei, vaikka olimme välillä pari pistettä perässä. Pelaajista huokui ihailtava itsevarmuus, Hämäläinen suitsutti.

Hämäläinen mietti etukäteen, voiko pelaajille antaa täsmäohjeita liigapelien tapaan.

– Hämmästyin suuresti, miten tarkasti kaverit kuuntelivat ja kuinka hyvin he tekivät mitä sanottiin. Kaikesta näki, että heitä on valmennuttu hyvin. Näiden poikien kanssa oli helppo toimia, Hämäläinen kiitteli hyvää ystäväänsä Kososta.

Valmistautuminen oli poikkeuksellisen huolellinen sarjatasoa ajatellen. Hämäläinen ja Kosonen kävivät Lukon pelifilosofian ja -strategian tarkasti läpi etukäteen. Mitään ei jätetty sattuman varaan.

– Tämä on hieno joukkue. Siinä on fiksuja nuoria miehiä ja sopiva ripaus kokemusta, Hämäläinen suitsutti.

Kun hän lähti kotoa Vilppulan-reissulle, mieleen palautui monia muistoja.

– Hain esiin takavuosina käyttämäni salkun ja harkitsin hetken myös tutun pikkutakin ottamista, mutta luovuin kuitenkin siitä.

Hämäläiselle tuli kotoisa olo jo menomatkalla Lukon passarivirtuoosin Juhani Silkkisormi-Salmisen kyydissä, kun matkaseurana olivat myös Joni Sokolaati-Sokka ja Reko Röpötti-Käenniemi.

Sokka on mestariluotsille tuttu takavuosien aamutreeneistä. Käenniemeen löytyi nopeasti yhteys, kun Hämäläinen sai kuulla hänen olevan kuuluisan Ollin poika.

Nämä herrat tuntevat toisensa takavuosien yleisurheilukarkeloista.

Tarina ei kerro, huseerasiko kaksikko yhdessä jossain vaiheessa myös värikkäillä etelän leireillä. Ne keikat eivät kestä täyttä päivänvaloa.

Tuskin oli pelkkää sattumaa, että Salminen intoutui kauden ja ehkä uransakin parhaaseen passipeliin Parkkivuoren hornankattilassa.

Vilppulalaisyleisö seurasi huuli pyörällä Lukon kapellimestarin suuruutta. Hän käytti pehmeitä sormiansa yhtä näppärästi kuin maailman parhaaksi tituleerattu amerikkalaisviulisti Casey Driessen.

Myös sikäläinen raati huomasi tämän: Salminen pokkasi Lukon parhaan pelaajan palkinnon.

Salminen sai suuren kunnian myös ihanan illan päätteeksi. Hän sai kyydittää mestariluotsi Hämäläisen Orituvalta kotiin. Siihen asti isännöinnistä vastasi oopperoihin hurahtanut Lukon lentopallopomo Asko Nalle-Niemi.

Voimmeko palata asiaan myöhemmin, jos tulee tarve?

– Eiköhän tämä ollut tässä. Minulla oli kaikin puolin erittäin hieno päivä. Kun palasimme kotiin pimeässä ja räntäsateessa, muistin elävästi miksi jätin nämä hommat, Hämäläinen vastasi.