Historia
Eino Anttila: Lukko, Pälkäneeltä.
Lukon toiminnallinen historia on hyvin tyypillinen kertomus suomalaisesta seuratoiminnasta seitsemän vuosikymmenen ajalta. Seuran juuret ovat
perustamisvuottaan paljon varhaisemmalta ajalta.
Vuonna 1920 Pälkäneen urheilutoiminta hoidettiin Pälkäneen Pyryn nimissä. Kun Pyry ei liittynyt samana vuonna perustettuun Suomen Voimistelu- ja
urheiluliittoon oli seurauksena, että osa pälkäneläisiä aktiiviurheilijoita siirtyi naapuriseurojen jäseniksi.
Valtakunnallisestikin hienosti menestyneet Sipilän veljekset Väinö ja Toivo-Heikki siirtyivät edustamaan Tampereen Pyrintöä.
Pälkäneen Lukon perustamiseen 1934. Sotavuosien jälkeen toiminta virisi perinteisten suomalaisten lajien hiihdon ja yleisurheilun myötä ja toiminnalliseksi keskukseksi muodostui Nuijan talo, joka toimi seuran rahasampona iltamatalon tuotoillaan.
Viisikymmentäuvulla seuran urheilullinen kuva oli painonnoston harrastajien hallintaa. Hyvien valmentajien jalostamana seuran nostajat saavuttivat mitaleja SM-tasolla asti.
Viisikymmenluvulla pikaluistelu nosti seuran nimen valtakunnallisiin otsikoihin. Toivo Salosen menestys siivitti seuran toiminnan valioseuraksi pikaluistelussa.
Menestys jatkui pitkälle 60-luvulle asti, kunnes tekojääradat muualla maailmassa tekivät harjoitus ja kilpailuolosuhteet ylivertaisiksi luonnonjäihin verrattuna.
Valtakunnallinen menestys urheilussa on kova saavutus maaseutuseuralta. Jokaisella vuosikymmenellä on ollut jokin menestystarinansa. Olympiatasolle
saakka ylsivät Innsbrucin kisoihin Pekka Lattunen ja Toivo Salonen. Seuraava seuran olympiaedustaja oli Kari Kataja ampumahiihdossa Albertvillen kisoissa 1992.
Pälkäneen Lukon toiminta vuosikymmenien saatossa osoittaa konkreettisesti kuinka suomalainen urheiluseuratoiminta voi tehokkaasti löytää erilajien ”helmet” ja jalostaa näistä menestyviä urheilijoita huipulle asti. Edellytyksenä menestykselle on kuitenkin pyyteetön seuratyö ja talkoohenki joiden varassa seuratyö toimii vielä 2000-luvunkin Suomessa.
Lisää seuran toiminnasta ansiokkaassa Johannes Turusen teoksessa "Se on Lukko Pälkäneeltä"